Andeilta Kanarian kautta pöytään
Peruna rantautui Eurooppaan konkistadorien mukana 1500-luvulla.
Perunan historia on Kristoffer Kolumbuksen historiaa. Suuri löytöretkeilijä janosi löytää meritien Intiaan, mutta kohtasi ”vain” Amerikan. Hänen neljä matkaansa vuosina 1492–1502 käynnistivät eksoottisten tuotteiden virran Euroopan turuille ja toreille.
Andien vuoristoseuduilla tuhansia vuosia viljelty peruna todisti arvonsa nopeasti. Hatarien perimätietojen mukaan jo Kolumbuksen oma miehistö vältti paluumatkoilla kammottavan keripukin perunan sisältämän c-vitamiin ansiota. Viimeistään avun saivat seuraavien vuosikymmenien valloitusretkien laivasaattueet.
Kanarialla antiikki porisee
Istutustoimiin Espanjassa päästiin 1500-luvun puolivälissä. Ensimmäisinä ehättivät kanarialaiset, olihan onnellisten saaret luonnollinen välietappi uuden maailman ja Manner-Espanjan välillä. Ei aikaakaan, kun eksoottista mukulakasvia vietiin ulkomaille asti. Kirjallinen dokumentti todistaa Gran Canarialta lähteneen lastin kohti ranskalaisten perunoiden isäntämaana pidettävää Belgiaa jo vuonna 1567.
Nykyään Espanjassa kasvaa noin 150 lajiketta, mutta historiallisella arvolla ei ole voittajaa Kanarian pottujen kanssa. Niitä pidetään andilaisten kantavanhempiensa jälkeläisinä suoraan alenevassa polvessa. Antiikkisen arvon on tunnustanut myös Euroopan unioni ja myöntänyt 29:lle saarilla vuosisatoja kasvaneelle lajikkeelle suojatun alkuperänimityksen (denominación de origen protegida) Papas Antiguas de Canarias.
Eikä Kanarian ystävää, jolle ei papas arrugadas eli ryppyperunat tuttuja olisi. Makoisimmilta suolavedessä – perinteisesti meren sellaisessa – keitettävät paksukuoriset pienokaiset maistuvat käsin auki murrettuina ja tuliseen punaiseen mojo picón -paprikakastikkeeseen tai miedompaan vihreään mojo de cilantro -korianterikastikkeeseen dipattuna. Mutta muista, että vain Kanarialla peruna on papa, muualla Espanjassa patata.
Teksti Mikko Immonen, kuvat Eeva Roots
Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Olé-lehdessä numero 9/2024.
