El Burgon reitti johdattaa jokea pitkin vuorille
El Burgo tarjoaa upean patikointielämyksen vuoristomaisemissa
El Burgon kylästä alkava patikointireitti tarjoaa monipuolisen ja maisemiltaan vaihtelevan vaelluskokemuksen. Reitti kulkee ensin leppoisasti jokea myötäillen, mutta pian eteen avautuu vaikuttava pato, jonka läpi vesi suihkuaa komeina kaarina. Matka jatkuu vuorenrinnettä myötäilevälle polulle, josta voi ihailla upeita näkymiä. Retken päätepisteessä, Dique el Nacimientolla, patikoijat voivat pitää tauon ennen paluuta. Matkan varrella voi ihailla vuorililjoja, jokimaisemia ja alueen ainutlaatuista luontoa.
El Burgonista alkava patikointireitti poikkeaa vuoristoreiteistä sen leppoisan, jokea myötäilevän alun vuoksi, mutta jo parin kilometrin päässä odottaakin vaelluksen kohokohta, usean metrin korkuinen pato, jonka läpi vesi suihkuaa komeina kaarina. Sen jälkeen reitin luonne muuttuu, kun noustaan vuorenrinteen kylkeä myötäilevälle helppokulkuiselle polulle ja uusi määränpää; Dique el Nacimiento eli joen alkupään pato odottaa kolmen kilometrin päässä.
El Burgonin 2 000 asukkaan hyvinkin tyypillinen espanjalainen kylä, johon kyllä kannattaa vaellusreissun ohella tutustua. Toki kylästä löytyy myös pari kahvilaa ja ravintolaa. La Calan torilta on matkaa n. 60 km, johon täytyy mutkaisen tien vuoksi varata tunnin verran ajoaikaa.
Kohti uimarantaa ja patoa
Kun kylän sisääntulosilta ylittää Turòn-joen, käänny heti tiukasti vasemmalle alas. Sillan kupeessa on runsaasti tilaa auton pysäköintiin. Reitin alku on helppo löytää, sillä se myötäilee joen kaupunginpuoleista reunaa. Kulje joen vastavirtaa muutama sata metriä, niin löydät opastaulun: Sendero fluvial Rio Turòn. Vajaan kymmenen kilometrin pituinen reitti on aika hyvin merkitty.
Patikointi alkaa leppoisasti isojen eucalyptuspuiden ja kauniiden puukaiteiden reunustaman joen vartta. Toisella puolella on jokunen talo ja viljelymaita. Noin kilometrin päässä on matala uimaranta. Sen jälkeen asutus harvenee ja pian polun oikealta puolelta löytyy vanha betoninen kastelukanava, jonka reunaa pitkin voi myös kävellä ilman isompaa putoamisvaaraa, mutta turvallisinta on pysyä joenvarren polulla. Ja ei aikaakaan, niin pian tulee eteen pato, jonka alapuolella olevan suvannon vierus on hyvä kuvauspaikka. Sen jälkeen on reitin kriittisin paikka, kun metrin leveä kanaali on ylitettävä kahta kivisiltaa pitkin. Helpoimmin siitä selviää, kun ryhmän rohkein ja vahvin menee ensiksi ylitse ja ojentaa toiselta puolelta auttavan kätensä. Takaisinpäin tullessa vasemmalla on helpompi vaihtoehto.
Vuorililjarinteet
Padon jälkeen polku kulkee hieman ylempänä vuoren rinteellä ja vaihtoehtoisia polkuja on muutama, mutta eksymisvaaraa ei ole, kunhan pidät näköetäisyyden alhaalla vasemmalla kiemurtelevaan jokeen. Joen pikku koskien kohinankin ohjaus kuuluu koko ajan. Vuorien rinteeseen tehty polku on hyväkuntoinen ja ihan turvallinen kulkea. Sen varrella voit nähdä satamäärin upeita vuorililjoja, joiden lehdiltä kimaltelee varjopaikoissa kauniisti aamukaste. Heti padon jälkeen jää vasemmalle alas joku tekninen huoltorakennus, ilmeisesti pumppaamo. Jonkin matkan päässä on niin ikään joen varrella finca, sitruuna-, appelsiini- ja avokadopuineen.
Kysyin patikointireittimme alkupäässä pellonreunaa saapastelevalta mieheltä, että mahtaakohan joessa uiskennella truchia, taimenia. Ei kuulemma ole, mutta timalo, harjus saattaa tarttua perhoon. Ennen kuin heität vieheen veteen, varmista kuitenkin, että luvat ovat kunnossa, sillä luvattomasta kalastuksesta saattaa Espanjassa saada tuhansien eurojen sakot.
Mukava eväspaikka
Leppoistakin vauhtia pitäen matka päätepisteeseen Dique el Nacimientolle sujuu puolessatoista tunnissa. Padon yläpuolelle on rakennettu näköalapaikka – kuin tehty evästaukoon. Tässä ollaankin sitten tienhaarassa, sillä tarjolla on kolme vaihtoehtoa matkan jatkamiselle. Paluu takaisin samaa reittiä, siirtyminen joen toiselle puolelle tai matkan jatkaminen alhaalla joen vartta kohti tuntematonta, sillä seurueemme käveli vain vajaan kilometrin ihan joenvarren polkua, mutta kun ylityspaikkaa ei ollut, käännyimme takaisin. Niinpä tuo kakkosvaihtoehto edellyttää noin metrin leveän patomuurin ylittämistä ja se saattaa olla ainakin korkeanpaikankammoisille aika haastavaa. Paluureitti joen toisella puolella on neljä metriä leveä hiekkatie, joten se ei oikein innostanut…
Suosittelenkin paluumatkaksi samaa reittiä kuin tullessa, mutta ensimmäisen padon voi ohittaa vasemmalta sen yläpuolelta, jossa on myös rakennettu näköalapaikka, jonka takaa polku jatkuu ja edessä häämöttää myös El Burgo. Käänny kohti jokea samalla kun laskeudut alaspäin kohti kaupunkia.
Bongaa joku matkan varren kaupunki
Jos lähtöpisteesi on Malaga-Marbella välimaastossa, ohitat paluumatkalla Yunqueran, Alozainan, Toloxin, Guardon ja Mondan. Mutta, älä ohita. Kävele vaikka Alozainan läpi sen takareunassa oleva ”kirkkopihalle”, josta on upeat näkymät vuorille ja laaksoihin. Toloxin erittäin jyrkät kadut, kylän läpi virtaavan joen sillat ja kauniit muraalit ovat poikkeamisen arvoisia. Muista pysähtyä kauniin kappelin näköalapaikalla, josta koko kylä aukeaa alempana. Helmikuussa on myös mimosan kukinnan aika.
Teksti ja kuvat Raimo Holopainen
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä nro 424, pääset lukemaan verkkolehtiä ilmaiseksi täältä.
Luonnosta voi myös nauttia kaupungin hälinässä, lue lisää Aurinkorannikon vehreistä puistoista täältä.
