Helppo patikointireitti Pyhän sydämen veistokselle
Yksi Andalusian kiehtovimmista vaellusreiteistä kulkee Pizzarasta kohti El Santon pyhimyspatsasta. Tämä helppokulkuinen polku tarjoaa upeita maisemia, ja sen pituus on vajaat neljä kilometriä. Reitin varrella noustaan tasaisesti kohti 420 metrin korkeudessa sijaitsevaa El Sagrado Corazón de Jesús -patsasta, joka tunnetaan myös nimellä Jeesuksen pyhä sydän.
Reitin alkupää on helppo löytää. Jokaisessa espanjalaisessa, pienessäkin kylässä on jalkapallokenttä, niin Pizarrassakin. Se sijaitsee kaupungin ylälaidassa. Navigaattoriin voi laittaa vaikka Calle del Campo Fùtbol – sen läheisyydestä löytyy runsaasti parkkitilaa. Vasemmalla puolella on reitin alkupää, kaupunkilaisten virkistysalue Raja Ancha – nähtävyys sekin. Mikäli vaeltajalla ei ole autoa käytettävissä, niin eipä hätää. Noin 4 000 asukkaan Pizarran kaupunkiin on Málagasta vain 30 kilometrin junamatka.
Muista poiketa taukopaikalla
Polku kohti pyhimyspatsasta on hyvin merkitty ja varsin helppokulkuinen. Pitkät tovit voi kulkea myös kaksi rinnan. Reilun kilometrin jälkeen on jo ensimmäinen ihastuksen kohde, kun sukelletaan kallion sisuksissa kulkeville portaille. Seuraava rasti on polun reunassa oleva kallionkieleke, josta avautuvat näkymät alapuolelle jäävään kaupunkiin ja ympäröiville vuorille. Muun muassa Mijas-vuori näkyy hyvin. Kuljettuasi toisen kilometrin ylöspäin, näet kyltin Camino Geològico Malacitano. Sitä kävelemällä noin 100 metriä pääset ihastuttavalle taukopaikalle ”luolan” suulla. Palaa sitten takaisin reitillesi.
Huippu häämöttää
Loppumatka on mukavaa polkua, ja vain yhdessä kohdassa polun reunassa on jyrkänne, mutta polku on leveähkö ja turvallinen. Jopa vahvasti korkeanpaikankammoinen matkaseuralaisenikin selvisi osuudesta hengästymättä. Polun päätepiste, pyhimyspatsas, näkyy melkein koko matkan ajan ja kannustaa loppukiriin. Pari sataa metriä ennen päätepistettä alarinteen puolella sijaitsee useita pöytiä ja penkkejä, jotka tarjoavat erinomaisen paikan eväiden nauttimiseen. Paikat olivat siistejä, mikä kertoi siitä, että aiemmat vaeltajat olivat noudattaneet tärkeää sääntöä: sen minkä jaksat kantaa ylös, jaksat kantaa myös alas.
Hetken hiljaisuus
Pyhimyspatsaan yli 100-vuotinen historia on kuvattu ylhäällä parilla taululla, kuvin sekä espanjan- ja osin englanninkielisin tekstein. Patsaan harras olemus pysähdyttää – ei tällaisia enää tehdä. Sitten on aikaa vilkaista ympäristöön. Pizarran maisemat avautuvat nyt kokonaisuudessaan, ja taustalla näkyy Zalea. Kauempana oikealla näkyy Àlora, jossa on junalla tuleville vaihtoehtoinen asema. Matkaa sieltä tulisi tosin kymmenisen kilometriä lisää. Tarkkasilmäisimmät löytävät horisontista myös Alhaurin el Granden mysteerilinnan. Jos viivyt huipulla hiemankin pidempään, voit nähdä alhaalla kulkevan junan. Ja jos olet liikkellä autolla, muista käydä upealla kivisillalla, jonka yli junarata kulkee.
Ja sitten takaisin
Paluumatkalla voit vielä ihailla upeita maisemia ja yrittää paikantaa lähtöpisteesi. Kaupungin reunalla sijaitsevan jalkapallokentän profiili toimii tässä hyvänä apuna. Alaspäin laskeutuminenkaan ei ole pelkkää leppoisaa tallustelua. Usein alamäkipolku rasittaa väsyneitä polvia jopa enemmän kuin ylämäkeen kipuaminen. Loppumatka kulkee pitkin kurun pohjaa, jossa voi hämmästellä paikoin metrin korkuisia veden virtaamista ohjaavia kivimuureja. Noin kilometri ennen vaelluksen päätepistettä edessä ovat jälleen ne kaksi kiviporrasosuutta – tällä kertaa haastavampaan suuntaan. Ole tarkkana, sillä kaiteita ei ole.
Pizarran kaupungista ei juuri löydy erityisiä kohokohtia – sitä voisi parhaiten kuvailla “ihan kivaksi pieneksi valkoiseksi kyläksi.” Patikkaretken pääkohde, El Santo, sen sijaan teki niin suuren vaikutuksen, että seurueemme vilkaisi vielä kotimatkalla pariinkin kertaan kohti huippua: – Tuolla oltiin!
Teksti ja kuvat: Raimo Holopainen
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 421-2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täällä.
Kiinnostaako vaellusreitit? Lue juttu El Bugaron reitistä täältä.
