Ready player OXO – Koko perheen aikamatka
Málagan vilkkaalla Plaza de Siglolla ei kannata ohittaa yhtä Euroopan ainutlaatuisimmista museoista. Tämä ei ole perinteinen museo, jossa näyttelyesineet pölyttyvät vitriineissä. Lähes jokainen museon pelikonsoli, kolikkopeli ja tietokone on kävijöiden pelattavissa pelkän pääsylipun hinnalla. OXO:ssa pääset omin käsin kokemaan videopelien koko värikkään historian.
Teksti ja kuvat Matti-Pekka Heikura
Ennen muuttoani Espanjaan tein eräänä iltana kevyttä tutkimusta uuden kotikaupunkini ja sen lähialueen nähtävyyksistä. Sattumalta, vaiko kenties digitaalisen maailman suurempien voimien johdattamana, hiireni kursorin alle osui OXO – Museo Videojuego Màlaga. Edelleen videopelejä rakastavalla kahdeksankymmentäluvun lapsella, jonka ensimmäinen pelikonsoli oli muuten Colecovision, OXO meni välittömästi pakkonähtävien museoiden listalle. Mukaan käynnille sain vaimoni ja hänen teini-ikäisen poikansa. Kumpaakaan ei ollut hankala suostutella mukaan.
Museon aulassa, Super Marion putkesta tupsahdettuamme, meitä odotti elämyksellinen sisäänheittoshow, joka nostatti tunnelmaa ja johdatti meidät matkaan ylös portaita pitkin. Museo on jaettu kolmeen kerrokseen, joista jokainen on omistettu videopelien historian eri vaiheille.
Museon nimi tulee vuoden 1952 videopelien kantaäidistä, huoneen kokoisella EDSAC-tietokoneella pelatusta ristinollasta nimeltään OXO. Ensimmäisessä kerroksessa aloitimmekin videopelien alkuhämäristä. Oskilloskoopilla pelattava Tennis for Two vuodelta 1958 ja muut pelaamisen esi-isät nostivat hymyn kaikkien kasvoille. Mielemme täytti ymmärrys siitä, kuinka paljon pelaaminen on kehittynyt lyhyen historiansa aikana.
Matkamme jatkui kolikkopelien kulta-aikaan, jossa törmäsimme aikansa pioneereihin, kuten Donkey Kongiin, Defenderiin ja Centipedeen, sekä myöhempiin peliluolissa viikkorahoja ahnehtineisiin laitteisiin. Ne tarjoavat loistavan tilaisuuden järjestää tiukat kisat perheen kesken. Erityisesti Street Fighter II herätti hilpeää kilpailuhenkeä – kumpi voittaa tällä kertaa, äiti vai poika? Pelaamisen yksi suurimmista voimista piilleekin juuri sen kyvyssä luoda yhteisöllisyyttä.
Seuraavaksi oli luvassa 1980- ja 1990-luvut kotitietokoneineen ja konsolisotineen. Super Mario, Sonic, Zelda, Doom, Lara Croft, Solid Snake. Lukemattomat pelit ja hahmot, joista on muodostunut ikoneita, ovat kaikki paikalla. Vaikka grafiikka onkin yksinkertaista verrattuna nykyisiin peleihin, on klassikoiden vetovoima edelleen vahva pelaajan iästä riippumatta. Täällä on jokaiselle jotakin: nuoret saavat kurkistaa historiaan, vanhemmat voivat elää ja jakaa muistojaan Nintendon matolaatikon ja Commodoren kuusnepan äärellä.
Toisessa kerroksessa piipahdetaan Espanjan peliteollisuuden historiaan. Näyttely keskittyy maan tunnetuimman pelinkehittäjän Dinamicin 40-vuotiaaseen historiaan. Se tutustuttaa kävijän yhtiön matkaan perustajien ullakkohuoneesta Euroopan laajuiseen menestykseen. Minulle kerros oli täynnä kiehtovia uusia kokemuksia. Muistan törmänneeni joihinkin esillä olleisiin peleihin joskus muinoin, mutta enemmistöön tutustuin nyt ensimmäistä kertaa. Varsinkin Dinamicin tuotannon laajuus sekä monipuolisuus tekivät minuun vaikutuksen. Toisen kerroksen näyttely on vaihtuva ja Dinamicin historiaan voi tutustua marraskuun 24. päivään asti, jonka jälkeen sen korvaa vielä nimeämätön uusi näyttely.
Kolmannessa kerroksessa matkataan kohti nykyaikaa ja raotetaan verhoa pelaamisen tulevaisuuteen. Esillä on moderneja kokeellisia pelejä, jotka leikittelevät tavoilla ohjata ja kokea pelien maailmaa. Testasimme japanilaisia rytmipelejä, joiden ohjaamisen keinot ovat toinen toistaan mielikuvituksekkaampia: yhdessä hakkaat Taiko-rumpuja ja toisessa hallitset sinfoniaa flyygelin koskettimilla. Seurueemme teinin suosikiksi nousi peli, jossa j-popin vauhdikkaassa rytmissä paukutetaan laitetta, joka muistuttaa Speden Speleistä tuttua reaktionopeuspeliä kaukaisesta tulevaisuudesta.
Kerroksessa on myös useita virtuaalitodellisuutta hyödyntäviä pelejä. Suurena Star Wars -fanina olin erityisen innostunut päästessäni ikonisen X-Wing aluksen puikkoihin kaikki aistit kattavaan taisteluun Kuolemantähden pinnalla. Minun täytyy tunnustaa, että jännityksessäni en kriittisellä hetkellä osunut reaktorin poistoaukkoon. Ehkäpä ensi kerralla olen tarkempi.
Toivuttuani Kapinaliitolle tuottamastani pettymyksestä huomasin, että kolme tuntia oli kadonnut kuin hetkessä. Ellei Málagan reissun seuraava etappi olisi jo kutsunut seuruettamme, olisimme kaikki jääneet mielellämme OXO:n lumoavaan maailmaan vielä ainakin tunniksi. Ylimmässä kerroksessa sijaitseva kattoravintola olisi tarvittaessa toiminut mainiona taukopaikkana ennen paluuta tämän ainutlaatuisen museon maailmaan. Vierailumme perusteella koko seurueemme toteaa, että OXO on varsin viihdyttävä kokemus kaikille videopeleistä kiinnostuneille. Ikään katsomatta.
Museo Videojuego Málaga
Plaza del siglo, 2
Avoinna: ma-su klo 11–22
oxomuseo.com
