Rauhanrakentajan tie on vienyt Sanna Leinon maailmalle - hän käyttää osaamistaan auttaakseen ihmisiä niin Suomessa kuin Espanjassakin.

Asuminen Elämää Espanjassa

| 20.3.2025

Sanna Leinon tarina: Rauhanrakentajan tie Fuengirolaan

Suomen ja Espanjan välillä aikaa jakava Sanna Leino on aktiivinen yhteisön rakentaja, joka on vaikuttanut Punaisen Ristin toiminnassa ja jättänyt jälkensä Aurinkorannikolle monella tapaa. Fuengirolan ei alun perin pitänyt olla määränpää, mutta nyt se tuntuu oikealta paikalta – paikallisessa yhteisössä riittää tekemistä ja mahdollisuuksia.

Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?

Aktiivisena ja helposti innostuvana olen ollut mukana monenlaisissa asioissa, tapahtumissa ja yhteisöissä. Kahdesti olen järjestänyt Pekka Haaviston vierailun tänne ja muutama vuosi sitten houkuttelin Unicefin hyvän tahdon lähettilään Iiro Rantalan konsertoimaan Seurakuntakodille. Ystäväni kanssa tehty Tädit neuvoo -podcast oli Radio Finlandian ohjelmistossa, minut on nähty Suomelan Leidipadelin vetäjänä, ja Sofia-opistollakin olen luennoinut minulle tärkeästä aiheesta eli rauhan rakentamisesta. Kenties jokin näistä on jättänyt pienen jäljen.

Mikä toi sinut Aurinkorannikolle tai yleensä Espanjaan?

Viimeinen pisara oli eräs luminen talvi ja sen loppumattomat lumityöt. Espanjaan meitä vetivät lämpö ja aurinko, ruoka ja viini, sekä täällä Fuengirolassa jo vuosia asuneet vanhempani. Lisäksi meitä viehätti espanjalainen kieli ja kulttuuri. Ajattelimme alun perin vain aloittaa täältä ja katsella avoimesti myös muita asuinpaikkoja, mutta hyvin nopeasti aloimme viihtyä ja ne ajatukset jäivät. Nyt kynnys muuttaa muualle, vaikka vain naapurikaupunkiin Mijasiin, tuntuu korkealta. Puolisoni on eläkkeellä ja minäkin teen töitä enää satunnaisesti, joten nautimme täällä olosta joka vuosi enemmän. Suunnitelmissa on jäädä Espanjaan pysyvästi.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Kuten elämässä yleensäkin, tämä kaikki on sekä tilaisuuksiin tarttumisten että yhteensattumien summa. Olen kouluttautunut sovittelijaksi ja tehnyt vuosia töitä erilaisten työyhteisöjen kanssa rauhanrakentajana. Konfliktit ovat minulle tuttuja ja kokemusta kertynyt muun muassa ihmisoikeustarkkailijana Palestiinan Länsirannalla. Nyt kun yrittäjyys ja työelämä ovat jäämässä taakse, minulle on tärkeää ja merkityksellistä jatkaa ihmisten auttamista. Olen ollut aktiivinen Suomen Punaisen Ristin toiminnassa jo pitkään ja tuntui luontevalta jatkaa sitä täällä. Menin sisään Punaisen Ristin Fuengirolan toimistoon lähes kielitaidottomana, mutta sitäkin innokkaampana, enkä ole katunut. Kielitaito karttuu väkisinkin, kun saan olla mukana pelastamassa ihmishenkiä ja auttamassa vaikeissa elämäntilanteissa olevia.

Onko Espanja avannut sinulle uusia mahdollisuuksia?

Tottakai, elämä täällä on mahdollisuuksia täynnä! Aluksi täysin vieras ympäristö, outo kieli ja uudet ihmiset ympärillä oli sekä pelottavaa että innostavaa. Mutta sinnikkäästi vain menemällä mukaan erilaisiin tilanteisiin ja tilaisuuksiin mahdollisuuksia tulee lähes huomaamatta. Kielitaito mahdollistaa monta muuta asiaa. Olen saanut uusia ystäviä ja löytänyt tien padelin pelaajien mukavaan joukkoon. Aika ei kuitenkaan riitä aivan kaikkeen, ja nyt olen jättäytynyt pois rescue-aasien hoitoringistä.

Mitkä koet tämänhetkisen työsi suurimmiksi haasteiksi?

Vaikka tulen jo melko hyvin toimeen espanjan kielellä, on monesti turhauttavaa huomata, että kaikkeen sillä ei vieläkään pysty. Toisin kuin Suomessa, täällä en voi vieläkään mennä projekteihin, joissa voisin tarjota psykososiaalista tukea tai tukea konfliktien ratkaisuissa espanjaksi. Toinen hankaluus liittyy siihen, että jaan edelleen aikaani ja elämääni kahden maan välillä. Suomeen voin olla yhteydessä ja tarjota apuani etänä, mutta täällä fyysinen läsnäolo on välttämätöntä. Siksi pitkää sitoutumista vaativat työt eivät ole mahdollisia. Toisaalta pidän projekteista, joissa on selkeä loppu, jotta oven voi avata seuraaville mahdollisuuksille.

Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?

Juuri nyt opettelen kolmea uutta taitoa: espanjaa, padelia ja ukulelen soittoa. Iso osa ajasta menee Punaisen Ristin projekteissa sekä etänä Suomessa että täällä. Juuri nyt kontaktoin aktiivisesti Fuengirolan suomalaisia yrittäjiä saadakseni heitä tukemaan Punaisen Ristin toimintaa. Ajattelen sen olevan tilanne, jossa kaikki voittavat: me voimme auttaa paikallisesti kaikkein heikoimmassa olevia lapsia, nuoria, perheitä ja vanhuksia. Vastineeksi yrittäjä saa hyvän mielen ja voi viestiä omille asiakkailleen kantavansa oman kortensa yhteisön kekoon paremman maailman puolesta. Ilahduttavan moni on lähtenyt mukaan! Etsimme lisäksi aktiivisesti sitä unelmiemme taloa, jossa voimme kohottaa maljan ja todeta, että nyt olemme perillä.