Jukka Leskinen haluaa pitää suomalaisyhteisön elinvoimaisena

Costan vaikuttaja, varatuomari Jukka Leskinen on tuttu monesta Aurinkorannikon suomalaisyhteisön toiminnasta. Hänelle vapaaehtoistyö on luonteva tapa käyttää omaa osaamistaan yhteiseksi hyväksi. Erityisen tärkeänä hän pitää yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitämistä ja suomalaisyhteisön tulevaisuuden turvaamista.

Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?

Olen pyrkinyt edistämään yhteiskunnallista keskustelua ja tukemaan suomalaisyhteisölle tärkeää toimintaa. Vapaaehtoistyötä olen tehnyt pitkään, ja Aurinkorannikolla sitä on riittänyt monella saralla.

Lähdin mukaan Aurinkorannikon Kokoomuksen toimintaan koronapandemian jälkeen ja aloitin yhdistyksen puheenjohtajana helmikuussa 2022. Korona oli hiljentänyt toimintaa, ja halusimme saada sen jälleen aktiiviseksi. Onnistuimme kasvattamaan jäsenmäärää ja laajentamaan toimintaa myös Marbellaan.

Minulle tärkeintä ei ollut niinkään puolueen asian ajaminen vaan yhteiskunnallisen keskustelun ja valveutuneisuuden lisääminen. Halusin tuoda Suomea ja suomalaisia päättäjiä lähemmäs täällä asuvia ihmisiä.

Yksi mieluisista tehtävistäni on ollut Aurinkorannikon kirjaraadin vetäminen. Elvytimme korona-aikana hiipuneen toiminnan ja avasimme sen kaikille kiinnostuneille. Käsittelemme erityisesti yhteiskuntaa, taloutta ja politiikkaa käsitteleviä kirjoja. Keskusteluihin on osallistunut paikalla tai etänä myös kirjailijoita, muun muassa Esko Aho, Sixten Korkman ja professori Juho Saari.

Pidän tärkeänä, että ihmiset lukevat, ajattelevat ja keskustelevat asioista yhdessä. Sosiaalinen media ei tunnetusti ole mikään paras sivistymisen lähde.

Olé-lehden Taloustaitaja-palstan kirjoittajana käsittelen Suomen ja Espanjan välisiä talous- ja yhteiskunnallisia aiheita.

Olen mukana myös Aurinkorannikon suomalaisen koulun hallituksessa. Lähdin siihen mukaan tammikuussa 2025, koska pidän koulua äärimmäisen tärkeänä suomalaisyhteisölle ja täällä kasvaville lapsille. Koulu ylläpitää lasten yhteyttä Suomeen ja antaa heille samalla vahvan kielitaidon.

Lisäksi olen pyrkinyt tukemaan Merimieskirkon diakoniatyötä. Se on tärkeää etenkin vaikeassa elämäntilanteessa oleville suomalaisille perheille. Olen ollut huolissani toiminnan rahoituksesta ja siitä, miten diakoniatyön resurssit turvataan.

Mikä toi sinut Aurinkorannikolle tai yleensä Espanjaan?

Kun eläköityminen alkoi häämöttää, halusin löytää meille sopivan paikan viettää talvia. Aluksi suuntasimme vaimoni kanssa Uuteen-Seelantiin, jossa vietimme neljä talvea.

Uusi-Seelanti on mielestäni maailman kaunein maa. Viihdyimme siellä erinomaisesti, ja sen kulttuuri tuntui suomalaiselle luontevalta. Maa oli kuitenkin kovin kaukana Suomesta, varsinkin kun meillä on kuusi lastenlasta.

Seuraavaksi harkitsimme Toscanaa, jossa ystävillämme oli asunto. Syyskuussa siellä oli upeaa, mutta halusin nähdä, millainen sää olisi talvella. Palasimme marraskuussa Sienan seudulle, ja siellä satoi lunta! Totesimme, ettei se oikein vastannut ajatustamme lämpimästä talvipaikasta.

Aurinkorannikko oli meille jo entuudestaan tuttu, sillä vaimoni vanhemmat muuttivat tänne 1970-luvun alussa. Espanjan valo oli heille tärkeä syy muuttoon. Aurinkorannikolla yhdistyvät valo, miellyttävä ilmasto ja kohtuullisen lyhyt lentomatka Suomeen, ja niinpä hankimme talvikodin täältä.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Olen koulutukseltani varatuomari ja tehnyt työurani lakimiehenä kansainvälisissä tehtävissä. Jäin pois vakituisesta työelämästä vuonna 2013, mutta en halunnut lopettaa työntekoa kokonaan. Sen jälkeen olen tehnyt pääasiassa vapaaehtoista asiantuntijatyötä eli pro bono -työtä. Olen ollut mukana muun muassa Lappeenrannan teknillisen yliopiston toiminnassa sekä kansainvälisessä korruptionvastaisessa Transparency International -järjestössä.

Aurinkorannikolle muuttaessani oli alusta asti selvää, että haluan tehdä täälläkin jotakin mielekästä. Yhdistystoiminta ja erilaiset luottamustehtävät ovat olleet luonteva jatko aiemmalle uralleni.

Onko Espanja avannut sinulle uusia mahdollisuuksia?

Ehdottomasti. Paikallisyhdistystoiminta on tuonut paljon uusia tuttavuuksia ja verkostoja. Olen tutustunut suomalaisiin yrittäjiin, poliittisiin päättäjiin ja Suomen Espanjan-suurlähettiläisiin. Olemme tehneet yhteistyötä myös Business Finlandin Madridin-toimiston kanssa.

Suomalaisen koulun hallitustyö on puolestaan avannut aivan uuden näkökulman täällä asuvien suomalaisperheiden arkeen ja koulutuksen merkitykseen.

On ollut kiinnostavaa huomata, kuinka monipuolinen suomalaisyhteisö Aurinkorannikolla toimii ja kuinka paljon täällä on osaamista. Samalla on syntynyt mahdollisuuksia käyttää omaa kokemustani ja verkostojani yhteiseksi hyväksi.

Mitkä koet tämänhetkisen työsi suurimmiksi haasteiksi?

Suurin huoleni liittyy Aurinkorannikon suomalaisyhteisön tulevaisuuteen.

Suomen vaikea taloustilanne heijastuu myös tänne. Monet suomalaisyhteisölle tärkeät palvelut ja toiminnot ovat olleet ainakin osittain riippuvaisia Suomen valtion rahoituksesta. Jos rahoitus vähenee merkittävästi tai loppuu kokonaan, seuraukset voivat olla vakavia.

Erityisen tärkeänä pidän suomalaisen koulun tulevaisuuden turvaamista. Koulu tarjoaa lapsille mahdollisuuden opiskella suomalaisessa koulujärjestelmässä ja säilyttää vahvan yhteyden Suomeen.

Samalla he oppivat espanjaa ja kasvavat kansainvälisessä ympäristössä. Uskon, että tällaisella koulutuksella on suuri merkitys myös Suomelle, sillä espanjan kielen osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?

Sofia-opisto on joutunut hyvin vaikeaan tilanteeseen, ja minulta on pyydetty siihen liittyvää juridista apua. Muutenkin erilaiset suomalaisyhteisön asiat pitävät kiireisenä. Eläkkeellä ei todellakaan tarvitse miettiä, miten saisi aikansa kulumaan.

KUKA?

Kuka olet?: Jukka Leskinen
Missä asut?: Helsingissä ja Fuengirolan Higuerón Westissä.
Mistä olet kotoisin?: Olen täysin siniverinen Karjalan poika. Molempien vanhempieni suvut ovat lähtöisin Karjalan menetetyiltä alueilta.
Mikä on ammattisi?: Varatuomari. Olen työskennellyt lakimiehenä kansainvälisissä tehtävissä.
Mistä sinut tunnetaan?: Aurinkorannikon Kokoomuksen toiminnasta, kirjaraadista ja erilaisista suomalaisyhteisön luottamustehtävistä, miksei Olé-lehdestäkin. Moni tuntee minut lempinimellä Juice Leskinen. Lempinimellä on hauska historia. Äitini ja laulaja Juice Leskisen äiti olivat samalla luokalla Pitkärannassa ennen sotia. Kun laulaja Juice nousi kuuluisuuteen, kaverit alkoivat kutsua minuakin Juiceksi. Nimi jäi elämään niin vahvasti, että joskus on kysytty, mikä se Juicen (Jukan) oikea nimi onkaan.

Teksti ja kuva Katja Enarvi

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 43-2026. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.