Kari Kinnunen tuli Aurinkorannikolle tilapäisesti, mutta jäi pysyvästi. Urheiluhierojaopiston omistaja ja opettaja auttaa suomalaisia voimaan paremmin ja iloitsee siitä, että nykyisin yhä useampi vaiva hoidetaan ilman leikkauksia.

Aktiivisen elämäntyyli vaatii kehon huoltamista

Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?

Monet tänne tulevat ihmiset tavoittelevat aktiivista arkea täällä. Äkillinen aktiviteettitason nousu voi kuitenkin aiheuttaa erilaisia tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Haluamme ennaltaehkäistä niiden syntyä ja olla mukana nopeammassa paranemisessa.

Mikä toi sinut Aurinkorannikolle tai yleensä Espanjaan?

Tulin Aurinkorannikolle kolmetoista vuotta sitten, kun minua pyydettiin hierontakoulun opettajaksi. Suunnitelmissani oli tulla tänne vain talveksi. Minulla ei ole varsinaisesti ollut koskaan haaveena muuttaa tänne, vaan enemmänkin työskennellä joskus ulkomailla. Olen kuitenkin viihtynyt Espanjassa hyvin, sillä täällä ilmasto on parempi ja ihmiset aktiivisempia, spontaanimpia ja sosiaalisempia kuin Suomessa. Suomessa varsinkin talviajan pimeys saa ihmiset viettämään paljon aikaa sisätiloissa. Täällä voi myös harrastaa ulkoliikuntaa, kuten pelata tennistä, vuoden ympäri. Se tuo paljon energiaa.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Minulla on itselläni ollut polvivammoja ja polveni on leikkautettukin monta kertaa. Kävin fysioterapiassa kuntouttamassa polveani ja ajattelin, että siinäpä vasta mukava ja helppo työ. Kun kouluttauduin ensin hierojaksi ja myöhemmin osteopaatiksi, huomasin, että kyseessä on itse asiassa erittäin haastava työ.

Onko Espanja avannut sinulle uusia mahdollisuuksia?

On siinä mielessä, että tänne lähtiessäni kiinnostukseni kohteena olivat kilpaurheilijat ja heidän kanssaan työskenteleminen, mutta täällä asiakaskuntani on laajentunut ja monipuolistunut. Espanjassa urheilijoiden lisäksi asiakkaikseni ovat tulleet ikäihmiset, joilla on pitkittyneitä ja kroonisia kipuja ja joilla hoitovasteet ovat hitaita. Olen myös päässyt opettamaan. Koen onnistuvani, kun oppilaani oppivat ja kokevat onnistumisen riemua.

Mitkä koet tämänhetkisen työsi suurimmiksi haasteiksi?

Ala muuttuu jatkuvasti. Esimerkiksi viimeisen 5–10 vuoden aikana on siirrytty yhä enemmän konservatiivisempaan hoitoon, eli kyseenalaistetaan leikkaukseen menoa ja vaivoja pyritään hoitamaan mahdollisimman pitkään muilla keinoin. Ihmisillä, joilla on kipua, voi olla tismalleen samat kuvantamislöydökset kuin terveillä, kivuttomilla ihmisillä. Toki kuvantaminen ja leikkaus ovat edelleen ehdottomasti tärkeitä ja monet traumaperäiset vammat ja rikkoutuneet kudokset vaativat leikkauksen.

Myös yrittäjyys tuo omat haasteensa. Opiskelijamäärät vähenivät pandemian aikana ja ovat edelleen pysyneet matalampina kuin ennen pandemiaa. Maailmantilanne ja taloudellinen epävarmuus aikaansaavat sen, että ihmiset eivät lähde opiskelemaan tai vaihtamaan ammattia yhtä helposti kuin aikaisemmin. Olemme kuitenkin aina saaneet opiskelijamäärän riittämään opetusryhmiä varten.

Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?

Aina keväisin alamme valmistautua opiskelijoidemme kanssa ammattitutkinnon suorittamiseen. Se, miten oppilaani pärjäävät, toimii samalla jonkinlaisena omankin työni mittarina. Valmistaudun vähitellen myös kesätaukoon, sillä varsinainen sesonkiaika tässä työssä ajoittuu syyskuusta toukokuun loppuun. Vaikka kesällä asiakkaita tulee vähemmän, työntekijämme kuitenkin palvelevat läpi kesän. Kesällä järjestämme myös lisäkoulutuksia alan ammattilaisille, jotka ovat usein toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. Lomailen myös itse usein muutaman kuukauden Suomessa.

TEKSTI Anneli Päivänsara KUVAT Päivi Harju ja Saila Takala

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 35-2026. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.