Alhambran lumoava kauneus

Alhambra on koko Espanjan suosituin nähtävyys. Se ei ole sitä suotta. Se on koko Euroopan merkittävin islamilaisen arkkitehtuurin kokonaisuus, aivan kuin sen arkkitehtuuriset ansiot eivät yksin riittäisi.

Alhambran sijainti yli 700 metrin korkeudessa, kauniin luonnon ympäröimänä ja alapuolella Granada, historiallisen Granadan sulttaanikunnan pääkaupunki tekevät siitä ainutkertaisen matkakohteen. Alhambra saa nimensä arabian kielen sanasta, joka tarkoittaa punaista. Sen rakennuskivien hehku onkin punainen. Väri korostuu ympäröivän luonnon ja itse Alhambran suuresta puutarhasta. Alhambra rakennettiin sulttaanikunnan hallintokaupunginosaksi kauniine palatseineen.

Tilaa vain pienille ryhmille

Museoidussa palatsissa on tilaa vain pienelle kävijämäärälle kerrallaan. Alhambran-retkeen kannattaakin varautua kuukausia etukäteen. Vain varaamalla liput hyvissä ajoin voi taata pääsynsä palatsiin.

Alhambran alue on suuri ja se on myös todistus arabien vedenjohtotaidon nerokkuudesta. Alueen kunnostustöissä on ennallistettu keskiaikaiset vesijohdot. Kävijä voi vain ihmetellä, kuinka hyvin toimii keskiaikainen raikkaan veden virtaukseen perustuva jäähdytysjärjestelmä jopa palatsialueen sisällä. Vielä nykypäivänäkin.

Historian havinaa Alhambrassa…

Kun Andalusia vallattiin Espanjan kruunulle, oli Granadan sulttaanikunta viimeinen valtakunta, jossa oli islaminuskoinen hallitsija. Sulttaani Abu Abd Allah Muhammad, hallitsijanimeltään Muhammed XII, lempinimeltään Boabdil, häädettiin Granadasta 1492, samana vuonna, kuin Kristoffer Kolumbus saapui

Amerikkaan. Vallattuaan alueen kristilliset hallitsijat olivat aluksi hyvin kiinnostuneita Granadasta, olihan se heille viimeinen voitto ja valloitus Iberian niemimaalla. He rakensivat Granadaa paljon. Ensimmäisinä katolisia hallitsijoita Isabella I ja Ferninad II seurasi Espanjan kruunussa heidän tyttärensä Johanna mielipuolen poika Kaarle V. Hän rakennutti Alhambran linnan alueelle omalle Portugalista tulleelle puolisolleen. Vaimo ei kuitenkaan viihtynyt siellä kuin muutaman kuukauden. Nykyisin palatsi toimii Alhambran jokavuotisten musiikkijuhlien näyttämönä.

…ja itse Granadassa

Granadan kaupunki on kasvanut vuosisatojen kuluessa Genil-joen rannalle ja Sierra Nevada -vuoriston juureen. Ihmisasutusta alueella on ollut jo 700 e.a.a alkaen. Loistoaikaansa kaupunki eli 1000-luvulta alkaen aluksia osana Córdoban kalifaattia ja myöhemmin omana sulttaanikuntanaan.

Nykyisin noin 230 000 asukkaan Granada on merkittävä yliopistokaupunki. Sen yliopisto on tuttu monille Suomesta Espanjaan Erasmus-vaihtoon tuleville. Yliopiston kunnianarvoisa historia alkaa vuodesta 1531. Nykyisin yliopisto lasketaan Espanjan kolmanneksi parhaimmaksi korkeakouluoppilaitokseksi.

Keskusta on kokeilemisen arvoinen

Varsinainen Granadan historiallinen keskusta on pohjakaavaltaan keskiaikainen. Ydinkeskusta levittäytyy moskeijan päälle rakennetun katedraalin ympärille. Katedraalin yhteydessä on kuninkaallinen kappeli, jossa Espanjan ensimmäiset kuninkaalliset lepäävät ikuista untaan.

Kaupungin ydinkeskustan suuriin nähtävyyksiin kuuluvat lukuisat luostarit, joista kuuluin, on Pyhän Hieronymoksen kuninkaallinen luostari: Real monasterio de San Jerónimo. Sen moniosainen alttaritaulu on parasta manieristista tyyliä, jota Espanjasta löytää.

Romantiikannälkäisille ehdoton kohde Granadassa on Granadan romanttisimmaksi kutsuttu kävelykatu. Kadun oikea nimi on Paseo del Padre Manjón, mutta kaikki paikalliset kutsuvat sitä nimellä Paseo de los Tristes eli surullisten kävelykatu. Se vei aikoinaan kaupungin hautausmaalle ja sai siitä lempinimensä. Nykyisin kadun varrella sijaitsevat Granadan parhaat tapas-baarit, joissa voi maistella Granadan erikoisuuksia, kuten habas con jamón y huevo eli papuja kanamunalla ja kinkulla tai carne en salsa -tapasannoksia. Carne en salsa on nimensä mukaisesti lihaa kastikkeessa. Kiinnostavaksi sen tekee se, että jokaisella baarilla on oma kastikereseptinsä.

Albert Edelfeltin Granada

Albert Edelfelt oli ensimmäinen suomalainen taiteilija, joka matkusti Granadaan. Hän saapui Pariisista junalla Andalusiaan huhtikuussa 1881. Hän ihaili valtavasti taidemaalari Diego Velázquezia ja halusi nähdä hänen teoksiaan. Hän kävi matkallaan Madridissa, Toledossa, Granadassa ja Sevillassa. Ennen kaikkea Alhambran kauneus teki hänen niin lähtemättömän vaikutuksen, että hän epäili jopa omia kykyjään tehdä taidetta. Hän kirjoitti äidilleen useita kirjeitä Espanjan-matkaltaan.

Yhdessä kirjeessään hän kuvaa Alhambraa satumaisen kauneuden labyrinttinä, joka sai hänet tuntemaan itsensä narriksi kaiken kauneuden keskellä. Hän kirjoitti jopa: olen narri eikä minusta luultavasti sen parempaa tulekaan.

Albert Edelfeltin ajoista Alhambra ei ole menettänyt mitään kauneudessaan. Jokainen kävijä voi varmasti yhtyä hänen sanoihinsa käydessään Alhambrassa: ”Aamulla jo kukonlaulun aikana olin kävelyllä. Jos äiti lukee, mitä suuret kirjailijat ovat Alhambrasta kirjoittaneet, lisää siihen mitä hehkuvimman itämaisen fantasian luodakseen maiseman, ajattelee kevätaamua ja tuhansien lintujen laulua, ruusuntuoksua ja nuorta sydäntä, joka lyö, niin äiti voi luoda käsityksen tuon aamukävelyn kokonaisuudesta.”

Alhambran kauneutta ei voi kuvailla sanoin eikä se välity kaikessa ihmeellisyydessään parhaimmissa valokuvissakaan. Alhambra täytyy kokea itse.

Historiallinen Granada ja ainutlaatuinen Alhambra

Olen koko päivän kulkenut kuin huumaantuneena enkä kuitenkaan ole juonut viiniä. Tämä aamu Alhambrassa, Andalusia ja Granada silmieni edessä, ruusujen, oleanterien ja kevätilman tuoksu sieraimissani on saattanut minut sellaisen ihastuksen tilaan, että tunnen yhä olevani nuori, sillä muutoin eivät valtimoni sykkisi niin vahvasti eikä sydämeni tuntuisi niin lämpimältä, silmä ei näkisi niin hyvin! – Albert Edelfelt kirjeessä äidilleen vuonna 1881

Teksti Liisa Väisänen, kuva Marco Peretto

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 403-2024. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täällä

2024-02-07 10:55:35