Kolumni, Hajamielisen kokin luovuuspuustit
Anneli Päivänsaran kolumnissa huomataan, kuinka tärkeää luovuus on.
Olipa kerran äiti (minä), joka päätti leipoa lapsensa kanssa korvapuusteja Espanjan auringon alla. Ajatus tuntui ihanan kotoisalta, mutta jo ensimmäinen kauppareissu paljasti, ettei tämä tulisi olemaan aivan perinteinen leivontahetki.
Lähikaupasta ei löytynyt tuoretta hiivaa, mutta onneksi kuivahiiva ajoi saman asian. En myöskään löytänyt raesokeria, mutta ajattelin, että keksin korvapuusteihin kyllä raesokerin korvaajan.
Kun palasin asunnolle, huomasin pian, ettei siellä ollut riittävän suurta kulhoa taikinan tekoon. Paniikin sijaan nappasin kattilan – kuka kulhoa kaipaa, kun kerran on kattila!
Päästessämme varsinaiseen leipomispuuhaan huomasin, että öljy olikin loppu. No, ei hätää! Sulatettu voi käy vähintäänkin yhtä hyvin ja pulliin tulee ihana voinen maku.
Seuraava haaste oli mittaaminen: desimittaa ei löytynyt missään. Onneksi olimme ottaneet Suomesta mukaan keittövaa’an. Ainekset siis punnittiin ja mitattiin sen avulla.
Kun taikina oli kohonnut, oli aika kaulita taikina. Arvaatte varmaan jo, mitä huomasin? Eipä löytynyt kaulintakaan. Siispä pesin tyhjän öljypullon, se saisi toimia kaulimena. Ja varsin kätevästi toimikin – niin hyvin, että meinaan käyttää pulloa kaulimena myös jatkossa. Tosin leivinpaperi piti pistää väliin, muuten taikina olisi tarttunut märkään lasipulloon.
Kaikkein luovin ratkaisu syntyi, kun huomasimme, että olin unohtanut yhden tärkeimmistä ainesosista: kanelin. Kävin lähikaupasta ostamassa vielä nopeasti kanelia. Kotona huomasin, että olin vahingossa ostanut kanelitankoja jauhetun kanelin sijaan.
Olin jo menossa kolmannen kerran kauppaan, mutta nuorimmaiseni sai loistavan idean. Hän keksi raaputtaa tangosta kanelia suoraan taikinan päälle kuorimisveitsellä. Tangot riittivät kuin ihmeen kaupalla juuri sopivasti maustamaan pullataikinaa. Taikina käärittiin rullalle ja muotoiltiin korvapuusteiksi.
Lopuksi korvapuustit voideltiin kananmunalla. Pullat tulisi normaalisti vielä koristella raesokerilla, mutta päätimme ripotella paiston jälkeen puustien pinnalle hiukan tavallista sokeria.
Kaikesta huolimatta lopputulos oli uskomaton. Nämä hajamielisen kokin luovuuspuustit maistuivat taivaallisilta.
Tämä pieni episodi muistutti siitä, kuinka tärkeää luovuus on. Kun uskallamme kokeilla uutta ja keksiä haasteisiin ratkaisuja lennosta, voimme paitsi onnistua, myös oppia. Näin epävarmuus ei estä meitä tekemästä asioita tai nauttimasta pullista sekä elämästä. Ja joskus – ihan kuin meillä tällä pullantuoksuisella hetkellä – voi syntyäkin jotain totuttua vielä parempaa.
Kuitenkin, jos kaipaat luovuuspuustien sijaan oikeita korvapuusteja ja filosofisen pohdinnan sijaan oikeita neuvoja, suosittelen vierailemaan suomalaisia elintarvikkeita myyvissä kaupoissa. Kiinakaupoista löytyy taas takuuvarmasti kohtuuhintainen kaulin. Mikäli sen sijaan haluat nauttia pelkästään lopputuloksesta – eli suussa sulavasta pullasta – kannattaa piipahtaa jossain Fuengirolan Suomi-kahviloista, joissa olen itsekin syönyt herkullisia korvapuusteja.
Aurinkoisesti,
Anneli Päivänsara
Teksti Anneli Päivänsara
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä nro 423, pääset lukemaan verkkolehtiä ilmaiseksi täältä.
