Joulu on eurooppalaisten yhteinen juhla

Vietitpä joulusi Espanjassa tai Suomessa, on tällä suurella juhlalla samat, pitkälle historiaan ulottuvat ja kansainväliset juuret. Maiden traditiot eroavat toisistaan, mutta ehkä tänä jouluna me kahden maan asukkaat voisimme keskittyä samanlaisuuksiin. 

Se, että kristillinen maailma juhlii jouluna Kristuksen syntymäpäivää ei toki ole itsestäänselvyys. Siitäkään ei ollut yksimielisyyttä, että Jeesuksen syntymää juhlitaan yleensäkään. Kristillinen usko tähtää tuonpuoleiseen. Varhaisina kristillisinä aikoina ihmisen elämä oli lähinnä välivaihe, josta oli kiire pois, ikuisuuteen. Myös kirkon pyhimyksiä juhlitaan ja muistetaan heidän kuolinpäivänään, eli päivänä, joka merkitsee heidän uudestisyntymistään ikuiseen autuuteen. 

Nimipäivien historiakin on pyhimyskalenterissa, jossa kunakin vuoden päivänä muistetaan jotakuta pyhimystä. Kaikkein varhaisimpina kristillisinä aikoina kristittyjen suuri juhla oli Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Vaikka joulu onkin saanut enemmän painoarvoa monille eurooppalaisille vuoden suurena juhlana, kristityille pääsiäinen on yhä koko kirkkovuoden kaikkein merkittävin kirkollinen juhla. 

Yksi merkittävimmistä varhaisista kristillisistä teksteistä on nimeltään Didakhe eli Kahdentoista apostolin opetus. Didakhe on kirjoitettu kreikaksi noin 80–100 jaa. Siinä annetaan ohjeita varhaisille kristillisille yhteisöille. Tekstissä mainitaan kastaminen, paasto, ehtoollinen sekä viikoittainen Herran päivän viettäminen. Tekstissä ei mainita sanaakaan Kristuksen syntymäjuhlasta. Syntymäpäivien juhlintaa pidettiinkin pitkään pakanallisena ja maallisena, siis paheksuttavana traditiona. 

Tästä huolimatta teologit kuitenkin pohtivat Jumalan lihaksi tulemista. Niinpä teologisessa pohdinnassa ei Jeesuksen syntymän käsittelyltä voinut välttyä.  

Kristillisen joulun lähteillä 

Sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumi kuvailee Jeesuksen syntymää, mutta kumpikaan niistä ei anna pienintäkään vihjettä päivämäärästä tai edes vuodenajasta. Niissä puhutaan enkelistä, joka ilmestyi; Betlehemistä paikkana ja seimestä sekä majatalosta, johon kasvava perhe ei mahtunut majoittumaan. 

Kristillisten piispojen pitämä Nikean konsiili vuonna 325 oli ensimmäinen piispainkokous. Se sijoittuu historialliseen hetkeen, jolloin kristittyjen vainot olivat loppuneet ja Milanon ediktillä oli kristinuskosta tullut Rooman valtion virallinen uskonto. 

Kristillinen alkukirkko oli siihen saakka ollut vain paikallisia seurakuntia, joista jokainen toimi parhaaksi katsomallaan tavalla. Koko konsiilin idea oli saada aikaan yhteisiä käytäntöjä sekä yhteinen teologinen opetus ja tulkinta Uuden Testamentin ajan tapahtumista.  

Milloin Jeesus syntyi? 

Nikean konsiilissa ei voitu mitenkään välttää Jeesuksen syntymän käsittelyä. Siellä nousi ensimmäisen kerran kysymys Jeesuksen syntymän ajankohdasta.  

Piispoilla oli yhteisymmärrys siitä, että Jeesuksen syntymäpäivän määrittäminen on tarpeellista. Esillä oli muun muassa 28.3. eli kevätpäiväntasaus. Sen päivän ehdottaminen oli loogista. Kevätpäiväntasauksesta alkaa kevät: valo voittaa lopullisesti pimeyden. Usein ensimmäisenä kristillisenä filosofina mainittu Klemens Aleksandrialainen (n. 150 – n. 215) oli ehdottanut jo noin sata vuotta aiemmin Jeesuksen syntymäpäiväksi 18.4. Kaikkia näkemyksiä ja ehdotuksia käsiteltiin pitkään ja hartaasti. 

Lopulta asian päätti Paavi Liberius (ei tiedossa –366) vuonna 354. Hän julisti Jeesuksen syntymän tapahtuneeksi 25.12. Vaikka päätös tuli paavilta, ei joulun viettäminen varhaisina vuosisatoina ollut eri puolilla kristillistä maailmaa yhtenäistä. Paikallisilla seurakunnilla oli käytössään omia liturgioitaan, tapojaan ja jopa omia päivämääriään. 

Kaupunkikulttuuri ja joulunvietto 

Kun varhainen keskiaika vaihtuu sydänkeskiajaksi, kaupunkikulttuuri vakiintuu taas osaksi eurooppalaista elämää. Kaupunkikulttuurissa yhteisöllisyys lisääntyy, sillä ihmiset asuvat kaupungeissa lähempänä toisiaan ja isommissa yksiköissä.  

Varhaisen kristinuskon ydinalueilta, johon Espanjakin kuului, kristinusko leviää hiljalleen germaanialueille ja jopa kauas pohjolaan, kuten Suomeen. Viimeisiä ristiretkiä, joiden tarkoituksena oli käännyttää viimeisetkin pakanat kristinuskoon, tehdään juuri Suomen alueilla. 

Näihin samoihin aikoihin alkaa joulunvietto osana vuoden kiertokulkua vakiintumaan koko Euroopassa. 1200-luvulla joulujuhlan vietto alkaa jo olla paitsi suosittua, myös iloista ja jopa hieman maallistakin. Joulutraditioihin tekevät tulonsa joulunäytelmät, musiikki, lahjat ja huvittelu. Ensimmäinen seiminäytelmä esitettiin Franciscus Assisilaisen, fransiskaanisen sääntökunnan perustajan, tahdosta vuonna 1223 Grecciossa, Keski-Italiassa. 

Euroopasta Amerikkoihin ja takaisin 

Kun koko Eurooppa oli käännytetty kristinuskoon, joulunvietto alkoi omaksua piirteitä englantilaisten ja germaanien pakanallisista traditioista. Vuodenaikojen vaihteluita sekä tasaus- ja seisauspäiviä on juhlittu kaikissa kulttuureissa, ja perinteitä haluttiin säilyttää, vaikka juhlan varsinainen merkitys oli muuttunut uskonnon myötä. 

Espanjalaiseen Amerikkaan vietiin luonnollisesti espanjalaisia joulutapoja. Siirtomaavallan levitessä joulunvieton tapoja siirsivät sinne ranskalaiset, englantilaiset ja saksalaiset. 

Maalliset, siis pakanallisina pidetyt, joulun viettotavat olivat toisaalta saaneet voimakkaita vastustajia ennen kaikkea 1500-luvulla alkaneen reformaation seurauksena. 1600-luvun puritanistiset ja konservatiiviset kristilliset liikkeet saattoivat jopa kieltää seurakuntalaisiltaan joulunvieton. 

Lopullinen jouluhuuma puhkeaa Amerikan Yhdysvalloissa sisällissodan (1861–1865) jälkeen. Sielläkin Euroopasta tulleet fundamentalistiset kristilliset liikkeet olivat vältelleet joulunviettoa tai jopa kokonaan hylänneet joulujuhlan kirkkovuodestaan. Sisällissota korosti perheen ja perhejuhlien merkitystä. Joulu nimenomaan perhejuhlana sai koko ajan lisää suosiota. Kun Yhdysvaltain sisällissota päättyi, kongressi julisti joulun vuonna 1870 ensimmäiseksi kansalliseksi juhlaksi. 

Yhdysvaltoihin muutti siirtolaisia kaikkialta maailmasta. Kukin ryhmä toi luonnollisesti mukanaan omia joulutraditioitaan. Joulusta tuli ylikansallinen ja samalla myös suosittu juhla. Toisaalta siitä tuli vuosi vuodelta myös maallisempi ja kaupallisempi juhla.  

Joulun kaupallistaminen tapahtui lopullisesti teollisuuden lisääntyessä. Teollisuus tuotti entistä enemmän tavaraa, ja joulu oli siten oiva tekosyy luoda uusia tarpeita ihmisille. 

Amerikan malli Eurooppaan 

Amerikka näyttäytyi eurooppalaisille ylellisenä ja edistyksellisenä. Suuren siirtolaisaallon jälkeen lähes kaikissa Euroopan maissa perheillä oli lopulta sukulaisia Yhdysvalloissa. Heidän välityksellään USA:n suureellinen juhlanvietto levisi Eurooppaankin koristeineen, lahjoineen ja herkkuineen. Joulusta kehittyy lopulta yltäkylläisyyden suurjuhla. 

Kussakin maassa saattaa olla ikiaikaisia kansantraditioita, mutta ne on nähty joulunpunaisten silmälasien kautta. Suomalainen saattaa koristaa kuusen, kun taas espanjalaisella joulupuuna voi olla mänty, mutta ajatus ikivihreästä puusta – joka symboloi sitä, että talven kuoleman jälkeen koittaa kevät ja uusi elämä – on molemmissa sama. Samoin molemmissa maissa laitetaan joulupuun latvaan Betlehemin tähti. Jumalan valon tulemisesta keskelle pimeintä aikaa muistuttavat molemmissa maissa runsaat jouluvalot. 

Lahjojen aikaa 

Lahjojen antaminen lapsille suurten juhlien aikaan oli tapana jo Rooman ajan Saturnalia-juhlissa. Aluksi katolisessa kirkossa lahjat lapsille toi Pyhä Nikolaus omana pyhimyspäivänään eli 6.12. Reformaattori Martti Luther ei pitänyt tavasta, jossa pyhimys tuo lahjoja. Hänen ajatuksenaan oli, että Jeesus-lapsi olisi lahjan tuoja, ja hän vaati, että lahjat annettaisiin Jeesuksen syntymäpäivänä eli jouluna. Ajan myötä reformoidun kirkon vaikutuksesta lahjojen antamisen tapa juuri jouluaattona levisi ympäri maailmaa. Ainostaan Hollannissa lahjoja annetaan lapsille yhä 6.12.  

Espanjalainen tapa antaa lahjoja Itämaan tietäjien päivänä, eli loppiaisena, on sekin vanhempi kuin jouluaaton lahjatraditio. Se on myös looginen. Matteuksen evankeliumissahan kerrotaan, että itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesus-lapselle. 

Joulupukin hahmon perinteet ovat eurooppalaisessa traditioissa vanhat ja moninaiset. Useissa Euroopan kulttuureissa juuri talvisin ilmestyi metsästä tai vuorilta vanhahko mies ihmisten ilmoille. Toisinaan hän toi lahjoja ja toisinaan rankaisi. 

Ranskan pakanallinen Bonne homme d^,hiver eli talviukko, Baskimaan metsästä saapuva halkomies, Suomen nuuttipukki sekä hollantilaisten parrakas Pyhä Nikolaus ovat kaikki vaihtaneet asunsa joulunpunaiseen, kun Coca Cola Company teki mainoskampanjan 1950-luvulla, jossa joulupukki esitettiin Coca Colan punaisessa asussa. Sitä aiemmin lahjoja tuovan, vanhan herran asu oli saattanut olla sininen tai vihreä tai Suomen nuuttipukin tapaan beige. 

Joulunaika yhdistää 

Olivatpa joulunajan makeiset ja leivonnaiset minkä mallisia tahansa, suomalaisia piparkakkuja tai espanjalaisia polvorónes-pikkuleipiä, joulu yhdistää eurooppalaisia. Niin Espanjassa kuin Suomessakin moni nimittäin kokee tarpeelliseksi joulunjälkeisen laihdutuskuurin. Jouluna kun sallitaan ylensyöminen ja hauskanpito. 

Jouluna radiokanavat täyttyvät joulumusiikista, oli se kaihoisaa suomalaisten joululaulujen tapaan tai iloista espanjalaiseen tapaan. 

Oikein hyvää ja kansainvälistä joulua kaikille! 

Teksti Liisa Väisänen 

Artikkeli on julkaistu Olé-lehdessä numero 12/24.  Lehden printtiversion voit tilata itsellesi tai lahjaksi täältä. Mikäli haluat tilata lehden selailtavana digiversiona, saat käyttöösi myös kattavan lehtiarkiston. Tilaa digilehti täältä.