Tero Annanolli – värien, viivan ja valon taitaja

Kuvataiteilija Tero Annanolli etsii luovuuden lähteitä Espanjan valosta ja luonnosta. Andalusian aurinko ja Mijaksen vuoristot inspiroivat hänen maalauksiaan, viivallista ilmaisuaan ja ekologista työskentelyään. Samalla Annanolli jakaa osaamistaan taiteesta, ja muistuttaa, että täydellinen teos tarvitsee myös rosoa.

Taiteilija Tero Annanolli täytti hiljattain 50 vuotta, ja pohtii elämäänsä. Käsillä on irtiotto Suomesta Espanjaan työskentelemään, opettamaan ja inspiroitumaan Andalusian valosta. Kymmenen vuoden ajan Sipoossa asunut taiteilija viettää perheineen kaksi kuukautta Mijas Costassa, jossa luovuus on saanut uutta virtaa.

– Valo, lämpö ja vapaus liikkua, ne ovat minulle lääkettä. Kun vien poikaa kouluun ja näen Mijaksen vuoriston aamun valossa, tuntuu, että mieli avautuu ja ideat lähtevät liikkeelle, Annanolli kertoo.

Kokkolassa syntynyt Annanolli on koulutukseltaan kuvataiteilija ja valmistunut Taideyliopistosta vuonna 2004. Sitä ennen hän ehti opiskella teollista muotoilua ja keramiikkaa, mutta allergia ohjasi hänet maalaustaiteen pariin.

– Minusta piti tulla keraamikko, mutta hienojakoinen savipöly teki sen mahdottomaksi. Silti värit ja muodot veivät mukanaan. Kolmiulotteisuus ja värierottelukyky ovat aina olleet minulle luontaisia, hän taustoittaa.

Lapsuuden ensimmäinen taideteos oli muovailuvahasta tehty mummo ja kissa kiikkutuolissa, teos, joka säilyi vanhempien hyllyllä 30 vuotta.
– Siinä oli jo jotakin erittäin pysyvää. Se olisi pitänyt valaa pronssiin, taiteilija muistelee nyt jo murentunutta teostaan.

”Viiva on minun haavani”

Taiteilijan suhde viivaan on erityinen.

– Sanon usein, että viiva on minun haavani. Koulussa minulla oli vaikeuksia hahmottaa muotoja, ja kirjaimet näyttivät kaikki samalta. Siksi viivan hallinta on ollut minulle henkilökohtainen matka.

Nykyisin hän opettaa kursseillaan niin ammattilaisia kuin ensikertalaisiakin löytämään oman viivansa – ja uskaltamaan. Artistia kiinnostaa hetki, kun ihminen huomaa, ettei hän vie viivaa, vaan viiva vie häntä. Annanolli pohtii, että silloin ollaan luomisen ytimessä.

Annanolli tunnetaan ekologisesta otteestaan ja kierrätysmateriaalien käytöstä.

– Materiaali on minulle keskustelukumppani. Saatan käyttää kehystäjien jämäpaloja, grillitikkuja, puun oksia levittäessäni nestemäistä tussia. Kun kosketan paperia, en voi pyyhkiä jälkeä. Se pakottaa hyväksymään virheen ja jatkamaan eteenpäin, hän kuvailee työtapojaan.

Kursseillaan työskennellään usein rajoitetulla paletilla, esimerkiksi vain mustalla ja sen sävyillä.

– Yleensä yksi väri riittää, kun sen kautta löytää valon ja varjon. Yllätyksellisyys on tärkeää.

Espanjan valo ja luovuuden flow

Annanollin on maalannut myös ruusuja, aihetta, jota moni pitää kuluneena.

– Juuri siksi se kiinnostaa. Ruusu on niin vaikea, että siitä on tullut banaali. Haluan näyttää, että siinä on edelleen voimaa.

Ruusut liittyvät lapsuuden muistoihin: isoäidin ja isän hääkuvaan 1950-luvulta. Taiteilija on käyttänyt teoksissaan myös vanhoja Finlaysonin ja Marimekon pöytäliinoja, joita hän löysi kirpputoreilta.

– Ne ovat upeita esimerkkejä suomalaisesta suunnitteluosaamisesta. Halusin tuoda sen estetiikan takaisin nykyhetkeen.

Espanja on Annanollille paitsi maisemia myös mielentila.

– Andalusialla on valtavan pitkä kulttuurihistoria. Kun täällä vaeltaa vuoristossa, ymmärtää jotain olennaista luonnon ja kulttuurin yhteydestä.

Tämän matkansa aikana hän järjestää taidepajan Olé-lehden lukijoille, ottaa aikaa myös haudutella omia taiteellisia töitään ja pohtii myös mahdollisuutta pidempään työskentelyjaksoon Espanjassa.

– Olemme myyneet kotimme Suomessa ja miettineet, että miksei perhe voisi asettua tänne. Koen, että tämä valo ja lämpö inspiroi taiteellista työtäni, ja pedagogina haluaisin tuoda kulttuuria ja sen ymmärrystä myös Aurinkorannikon suomalaisille.¨

Annanollin filosofia on, että täydellinen teos kaipaa rosoa.

– Täydellinen maalaus tarvitsee kauneuden lisäksi pientä rosoa. Liian makea kakku on tylsä. Parhaat teokset ovat kuin ranskalaisia leivonnaisia – niissä on monta kerrosta, ja jokainen paljastaa jotakin uutta.

Vinkkejä alkuun

– Aloitteville taiteilijoille sanon aina, että käykää museoissa. Menkää katsomaan myös taidetta, jota ette heti ymmärrä, sellaista, joka on hieman out of the box. Kehotan myös opettelemaan tekniikat. Piirtäkää elävää mallia, opetelkaa mittasuhteita, sekoittakaa värejä, Annaolli opastaa.

– Minua ovat aina kiehtoneet värit ja muodot ja myös linnut, sillä niissä yhdistyvät muoto ja liike, hän jatkaa. Tämä kiinnostus voi johtua myös geeniperimästäni, sillä Wrightin veljekset ovat sukulaisukkoja, kahdennessatoista tai kolmannessatoista polvessa tosin, mutta kuitenkin.

Kuvataiteilija Tero Annanolli
Syntynyt 1975 Kokkolassa
Asunut Sipoossa, nyt Helsingissä työskentelee myös Espanjassa
Tunnetaan ekologisista ja moniaistisista teoksista, kierrätysmateriaaleista ja värikylläisestä ilmaisustaan
Työskentelee myös luovuusvalmentajana yrityksille ja yhteisöille
Lukuisia näyttelyitä niin ulko- kuin kotimaassa
annanolli.com