Tekstiilien ja luonnon inspiroima

Tekstiilitaiteilija Annukka Mikkola inspiroituu Andalusian vaellusmaastoista, jotka tarjoavat loputtomasti sisältöä hänen työhönsä. Hänen taiteensa sisältää luonnon lisäksi elementtejä etnisistä kulttuureista, kierrätyksestä, taidehistoriasta ja kirjallisuudesta.

Annukka Mikkolan Madridissa asustellut poika vinkkasi: “Äiti, sinun täytyy mennä Andalusiaan. Se on upea paikka, idän ja lännen kulttuurien liittouma.” Eikä kestänyt kauaakaan siitä, kun Annukka ja hänen puolisonsa päätyivät Mijakseen vuonna 2014. Aurinkorannikko ei ollut pariskunnalle ennestään tuttu, mutta he rakastuivat alueeseen heti ja etenkin sen vuoristoon.

– Niihin aikoihin mieheni ehdotti, että hankitaan eläkesäästöksi sijoitusasunto. Totesin, että hankitaan sitten sellainen, josta voimme nauttia, kun olemme vielä aktiivisia.

– Suomalainen kiinteistönvälittäjä ymmärsi tarpeemme. Halusimme tilaa ympärillemme ja mahdollisuuden päästä helposti vaeltamaan. Hän toi meidät Mijakseen, missä kävimme parissa kohteessa, ja juuri myyntiin tulleessa huoneistossa Los Iriksessä. Los Iriksen koti tuntui omalta ja teimme ostopäätöksen nopeasti, vaikka kohde ylitti hieman budjettimme, Annukka jatkaa innostuneena.

Paikka on todella kaunis ja asunto avautuu Mijas-vuorelle, merikin pilkottaa. Annukka on kotoisin Raahesta, missä hän eli meren äärellä 23 vuotta.

– Meri on minulle läheinen, mutta se on myös voimakas. Jos olisin jatkuvasti sen äärellä, olisi se minulle liikaa. Luontokokemus Mijaksessa on seesteinen ja minulla on tilaa hiljaiseen elämään sekä tietoisuuteen, hän pohtii.

Annukka käy säännöllisesti Historico-Etnologico-museossa Mijaksen kylällä. Hänelle on merkityksellistä ymmärtää, millaista elämä tällä alueella on nyt ja millaista se oli ennen Fuengirolaa. Silloin, kun rannalla ei ollut taloja ja asuminen keskittyi vuoristokyliin.

Arkea ja andalusialaisuutta

Kodin valoisuus on hänelle tärkeää, ja molempien maiden koteja yhdistävät avarat näkymät. Hän pitää siitä, että vaikka tilaa ei ole mielin määrin, kodin tunnelma on ilmava ja hän kokee sen vuoksi vapautta.

– Olen sisustanut molemmat kodit ripauksella andalusialaisuutta. Jopa työhuoneeni Kirkkonummella Oitbackan kartanolla sijaitsee andalusialaisesta arkkitehtuurista vaikutteita saaneessa vanhassa navetassa.

– En koe olevani työtavoiltani kovinkaan suomalainen. Kotiinkin hain tekstiilejä Andalusian lisäksi Marokosta saadakseni Ikea-kalusteiden rinnalle rosoa. Rakastan intialaisia tekstiilejä, mutta täällä tartuin afrikkalaisiin. Hankin myös rikkinäisiä tekstiilejä, joita parsin ja muokkaan. En raaski heittää hienoja palasia pois, vaan hyödynnän niitä joskus, Annukka avaa työtapojaan.
Annukan äiti toivoi tyttärestä opettajaa ja kuvaamataidon opettaja hänestä tulikin myöhemmin. Hän opiskeli nuorena myös musiikkia ja oli jonkin aikaa mainostoimistossa töissä, ajattelen että hänestä tulisi graafikko. Mainosgraafikon työ oli tuolloin hyvin manuaalista, muun muassa letraset-kirjainten asettelua. Se oli mustavalkoista, väritöntä, ja siitä puuttuivat luonnonmateriaalit sekä haptinen kosketus.

Opintojen jatkuva polku

– Kun en muuta keksinyt hain kotiteollisuuskouluun. Opiskelin ensin ompelupuolella, sitten kudonnassa. Idyllisessä koulussamme oli kangaspuut ja puuhyllyt, jotka pursuivat värillisiä lankoja ja se näky vei minut mukanaan. Siellä myös erinomainen kulttuuriantropologian opettajamme istutti kulttuurihistorian ja kansantieteen osaksi taiteellista ilmaisuani.

– Valmistuin myös Wetterhoffilta tekstiilisuunnittelijaksi ja Taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteen maisteriksi 1997, ja 2011 valmistuin kuvataideopettajaksi. Se on ollut tärkeä lisä, niin kuin taideterapian syventävät opinnot. Olen onnekas, että olen saanut opiskella paljon ja kulkea omaan suuntaan. Olen lapsillenikin korostanut, että ei ole kiire löytää yliopistopaikkaa, olla jotakin hienoa ja saada hirveästi rahaa. Ajattelen, että jokaisen tulisi löytää oma polku; kuka minä olen, mitä haluan ja mikä merkitys elämälläni on yhteistä hyvää ajatellen. Kuvataidekasvatuksen graduni Aalto yliopistoon liittyi samaan ideaan. Sen pohjalta loin taiteellispedagogisen metodin Matkalla minuuteen ja omaan taidekieleen. Olen hyödyntänyt sitä pitämilläni taidekursseilla ja myös opettaessani Omnian Ammattiopistossa lähihoitajille muun muassa kuntoutumisen tukemiseen liittyviä taideaineita, Annukka summaa.

Järjestelyä ja leikkimistä

Espanjassa valo on erilaista kuin Suomessa, ja niin on Annukan tekemisen energiakin. Vuodet ”muuttolintuna” ovat olleet äärettömän tärkeitä hänen hyvinvointinsa kannalta. Annukan puoliso työskentelee yleensä normaalin työpäivän, kun taas taiteilijan päivärytmi on joustava. Aamuisin hän kävelee usein vuorilla luonnoskirja mukanaan tehden muistiinpanoja piirtäen tai kirjoittaen.

– Täällä rentoudun ja pääsen irti vaateistani. Teokseni alkavat usein esineillä ”leikkimisellä”. Järjestelen löytämiäni esineitä, kiviä ja keppejä, saatan ottaa valokuvan ja siitä voi aueta uusi ajatus. Joskus voin löytää vaikka litistyneen tölkin. Saatan käyttää löytömateriaalia sen sävyn tai kiinnostavan muodon vuoksi. En varsinaisesti hae esineitä, mutta kerään niitä, ja joskus ne päätyvät osaksi teosta. Saan siitä löytämisen riemua.