Se kevyempi Mijas-vuoren reitti
Kaikki tiet Mijas-vuorelle eivät ole kivisiä ja jyrkkiä. Mina Los Arenales -kaivokselta alkava reitti kuljettaa rauhalliseen tahtiin kohti maisemia, joissa Málagan kaupunki ja meri avautuvat horisonttiin.
Mijas-vuoren huipulle kulkee kymmenkunta reittiä, jotka ovat pääosin aika vaativia. Korkeuseroa on paljon ja polut ovat kapeahkoja, irtosoran peittämiä. Tottuneelle vaeltajalle eivät kuitenkaan ongelmallisia.
Hyvä vaihtoehto tavoittaa upeat näkymät on reitti Mina Los Arenales -kaivokselta kohti Alhaurin de la Torrea. Reilun neljän kilometrin päästä aukeaa sitten jo näkymä Málagan kaupunkiin ja Bahía de Málagaan eli Málagan lahdelle.
Tämä reitti on erittäin helppokulkuinen, paikoin jopa 3–4 metriä leveä hiekkatie. Korkeuseroa reitin matalimman ja korkeimman kohdan välillä on kolmisen sataa metriä, mutta jyrkkää kohtaa ei ole missään vaiheessa. Vain pitkää loivaa alamäkeä ja takaisin tullessa toisinpäin.
Kaivoksen historia
Mijasin alueella harjoitettiin kaivostoimintaa 1800-luvulta 1900-luvn puoliväliin asti. Mina Los Arenalesin kaivosta kutsutaan hieman virheellisesti marmorikaivokseksi, mutta kaivoksen tarkoitus oli tuottaa mineraaleja, kutenlyijy, sinkki ja fluoriitti, joita esiintyi dolomiittimarmorissa. Siitä tulee nimi marmorikaivos. Toki myös kiviainesta hyödynnettiin rakentamisessa.
Kaivostoiminta lopetettiin kannattamattomana, kun itse kaivamisen ja lisääntyneiden turvallisuusmääräysten kustannukset nousivat. Mijasin kunnalle kaivostoiminta ei ollut ainoa elinkeino, sillä myös maatalous ja kalastus olivat tärkeässä osassa. Kaivoksen sulkemisajankohdasta alkoi myös turismin merkitys kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.
Kun kaivosyhtiö Compañía General de Canteras lopetti louhinnan, osallistui yhtiö alueen entisöintitöihin muotoilemalla kaivosalueen reunat turvallisemmiksi ja istuttamalla rinteisiin 7 000 kappaletta alueelle luontaista puulajia. Käytettävissä olevat dokumentit eivät kerro, kuinka paljon entisöinnissä oli Mijasin edellyttämää ”pakkoa” ja kuinka paljon vapaaehtoisuutta. Joka tapauksessa, kaivosalue on näkemisen arvoinen – melkeinpä taideteos! Entisöintiprojekti on saanut myös kansainvälisen (Aggregates Europe) tunnustuksen malliesimerkkinä kestävästä kehityksestä.
Tulipalo muutti maiseman
Mijas-vuoren tulipalo heinäkuussa 2022 mullisti maiseman. Tuhansia puita paloi niin pahasti, että ne eivät koskaan elpyneet ja nyt ne kaatuilevat tuulessa kuivina pitkin rinteitä.kaivosalueenVuosien 2024 ja 2025 maastopalot lisäsivät tuhoja.
Mustia puita ja puukasoja on edelleen rinteet täynnä, vaikka ne piti välittömästi poistaa, jotta tuholaiset eivät pesiytyisi niihin. Näky on aika lohduton, eikä ainakaan oma silmä löydä rinteiltä taimi-istutuksia.
Luonto korjaa varmaan itse tuhoja, mutta siihen kulunee varovaisestikin arvioiden ainakin 30 vuotta.
Huikeat näköalat
Mustat puut ja puukasat ovat toisaalta kuin taideteoksia nekin. Polku ja sen parikin näköalapaikkaa antavat myös kauniimpia näkymiä pohjoiseen: vehreä laakso, jossa näkyy muun muassa Lauron golfkenttä ja sen takana vuoristossa lukemattomia valkoisia kaupunkeja; Yunquera, Alozaina, Casarabonela, Pizarra ja Cartama sekä lähempänä Coin, Alhaurin el Grande ja Alhaurin de la Torre. Opastauluissa on nimetty kaikki kaupungit ja taustalla kohoavat vuoret sekä merkitty niiden suunta. Valitettavasti viimeinen käyttöpäivä taisi mennä jo viisi vuotta sitten, eikä tauluja ole – harmi kyllä – päivitetty.
Kaivokselta puolestaan näkyy meri ja merenrantakaupungit Fuengirola ja Benalmádena.
Muista poiketa Jarapalosin metsätalolla
Kun reitti tekee jyrkän mutkan, näet kalliosta pulppuavan vesiputouksen, joka liruttaa vettä noin 15 litraa minuutissa – eli noin kuutiometrin tunnissa ja 25 kuutiometriä vuorokaudessa – kuin suoraan kallioseinämän sisältä. Vesi johdetaan noin kymmenen pienen putouksen kautta Jarapalosin metsätalon ohi ja ilmeisesti edelleen Lauro Golfin kasteluvedeksi.
Metsätalolle lähtee juuri tästä kulmauksesta polku ja talo on noin 300 metrin päässä. Sen edessä on suomalaiseen silmään tuttu pöytärakenne, joka on kuin halkaistua kelopuuta. Kiva paikka eväiden syömiseen. Paikka on vapaaehtoisjärjestön ylläpitämä ja siellä pyritään vaalimaan paikallista kasvustoa. Niinpä löydät muun muassa granaattiomenapuun, tavallisen omenapuun, lichin ja upean laakeriheisin. Osa kasveista on nimetty kivilaatoilla. Palaa reitille putousten ja juuri kunnostetun uima-altaan kautta – ja voit ihmetellä, millainen historia tälläkin paikalla mahtaa olla. Patrimonio Forestal – metsäperintö – on kuitenkin tätä päivää.
Paikallisten suosima reitti
Reitti on ehkä juuri sen leppoisuuden vuoksi kovinkin suosittu ja vuorenseinämää myötäilevällä tiellä tulee vastaan monen maan kansallisuutta. Suurin osa on kuitenkin espanjalaisia, joista useimmat tulevat ilmeisesti ”alapuolelta” eli Alhaurin de la Torresta, lähtöpisteenä 404-tien varressa oleva kaariportti. Reitillä on varsinkin viikonloppuisin paljon lapsiperheitä, koiranulkoiluttajia, hölkkääjiä – ja satamäärin pyöräilijöitä. Ja kaikki tervehtivät ”Hola”, ”Buenos dias” tai vain ”Buenas”. Muistathan vastata samoin!
Jos tulet reitille Mijasin suunnasta, käänny juuri ennen Puebloa sijaitsevalta huoltoasemalta kohti Benalmádenaa. Noin kilometrin jälkeen saavut kurun pohjalle, käänny siitä vasemmalle ja jatka noin kilometri. Vanhan pullottamon kohdalla tee jyrkkä vasen ja aja parisen kilometriä päällystettyä tietä, kunnes saavut kaivoksen läheisyyteen, jossa on pysäköintitilaa ainakin 200 autolle.
Jatka tästä kävellen pientä ylämäkeä noin kilometrin verran ja käänny risteyksestä oikealle, itään kohti Málagaa – joka alkaa hahmottua maisemaan noin neljän kilometrin patikoinnin jälkeen. Tässä vaiheessa olet isojen valintojen edessä, sillä jokainen lisäkilometri tarkoittaa myös paluumatkaa: yksi kilometri lisää on kaksi kilometriä yhteensä.
Nauti monipuolisesta ja vaihtelevasta reitistä!
Teksti ja kuvat Raimo Holopainen
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 36-2026. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.
