Rehtori Terhi Merensky: Suomalaisen koulun kansainvälinen kapteeni
Costan vaikuttaja, Terhi Merensky on Aurinkorannikon suomalaisen koulun rehtori, joka kansainvälisen kokemuksensa ja avoimen lähestymistapansa pohjalta luo kouluun selkeitä rajoja, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tukee vanhempien kasvatustyötä.
Miten koet vaikuttaneesi Aurinkorannikon suomalaisyhteisöön?
Ajattelen, että koululla on valtava merkitys täällä suomalaisyhteisölle – se näkyy monen perheen ja yksittäisen ihmisen elämässä sekä jättää usein pitkän vaikutuksen lapsen tai nuoren elämään. Toivon, että tuo vaikutus olisi mahdollisimman positiivinen. En osaa nähdä itseäni rehtorina yksin vaikuttajana, vaan enemmänkin kapteenina, joka yrittää pitää laivan kurssin oikeassa ja positiivisessa suunnassa. Todellinen vaikutus syntyy tiimistä ja siitä, että yhdessä pystymme jättämään elämänmittaisen positiivisen jäljen mahdollisimman monen lapsen ja nuoren elämään.
Henkilökohtaisesti koen voivani ammentaa paljon laajasta kansainvälisestä kokemuksestani. Olen asunut ulkomailla yli kymmenen vuotta ja tutustunut eri maiden koulujärjestelmiin ja opetukseen. Se antaa perspektiiviä: auttaa ymmärtämään, missä olemme Suomessa erityisen hyviä, mutta myös näkemään, että maailmalla osataan joitakin asioita jopa meitä paremmin. Ajattelen, että olen tuonut selkeyttä joihinkin rajoihin ja ne vaikuttavat monen lapsen ja nuoren elämään.
Rajat ovat välittämistä – niiden puuttuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että lapselta tai nuorelta odotetaan päätöksiä, joihin hänellä ei vielä ole valmiuksia. Uskon, että rajattomuus voi pahimmillaan heijastua myös mielenterveyteen, vaikkakaan se harvoin on yksin syy ongelmien taustalla. Säännöllinen elämänrytmi, rajat, yhteiset ruokailut ja nukkumaanmenoajat ovat kuitenkin valtavan merkittävässä roolissa, kun puhutaan lapsen tai nuoren hyvinvoinnista. Siksi toivon, että kouluna voimme osaltamme tukea vanhempien kasvatustyötä.
Viime vuonna suurena muutoksena otimme käyttöön mobiililaitteettoman koulupäivän, ja siitä olemme saaneet paljon kiitosta huoltajilta. Koulun arjessa mobiililaitteeton koulupäivä on tuonut selvästi rauhaa koko koulupäivään. Kun puhelimet eivät vie huomiota, nuoret ovat aidosti enemmän läsnä niin opetuksessa kuin kavereidensa seurassa. Keskustelut kasvokkain ovat lisääntyneet, ja välitunneilla syntyy enemmän yhteisiä leikkejä ja tekemistä. Moni huoltaja on kertonut huomanneensa kotonakin, että koulupäivän jälkeen lapsi tai nuori jaksaa paremmin ja on virkeämpi. Käytännössä puhelimettomuus on lisännyt kouluun yhteisöllisyyttä ja antanut nuorille mahdollisuuden hengittää hetki ilman jatkuvaa somepainetta.
Tänä vuonna laadimme suosituksen kotiintuloajoista, mikä toivottavasti helpottaa erityisesti teini-ikäisten kanssa käytävää vääntöä iltaisin. Samalla haluamme herätellä huoltajia ymmärtämään, että vaikka aurinko paistaa ja ympäristö tuntuu turvalliselta, myös tällä alueella on ilmiöitä, jotka vaikuttavat nuorten hyvinvointiin ja turvallisuuteen – erityisesti myöhäisinä iltoina ilman turvallista aikuista. Lokakuun lopulla järjestämme yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa yleisen huoltajaillan juuri tästä aiheesta. Siitä kerromme pian lisää.
Ajattelen, että koulu ei ole vain lasten ja perheiden tukena, vaan sillä on keskeinen rooli koko suomalaisyhteisön yhteenkuuluvuuden, hyvinvoinnin ja tulevaisuuden vahvistajana Aurinkorannikolla.
Mikä toi sinut Aurinkorannikolle tai yleensä Espanjaan?
Espanjaan minut toi työmahdollisuus, johon tartuin aika nopeasti. Halusin olla lähempänä Suomea, sillä kolme jo aikuista lastani asuvat siellä, mutta samalla kaipasin kansainvälistä ympäristöä ja uutta haastetta. Täällä Aurinkorannikolla yhdistyy nämä molemmat asiat sopivalla tavalla.
Hassua kyllä, hain itse asiassa jo aiemmin töitä Aurinkorannikolta vuonna 1998. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, ja perheemme muuttikin Israeliin, josta käsin lasteni isä toimi YK:n sotilastarkkailijana ympäröivissä valtioissa. Vuoden 1998 ja 2024 väliin mahtuukin sitten aika monta seikkailua. Tämä ympyrä kuitenkin sulkeutui tammikuussa 2024, jolloin muutin Espanjaan ja aloitin työni suomalaisen koulun rehtorina täällä Aurinkorannikolla.
Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Vähän sattumalta ja vähän pitkäaikaisen haaveen kautta. Työskentelin aiemmin koulutusviennin parissa Omanissa ja Malediiveilla, missä rakensin suomalaisiin vahvuuksiin nojaavia kouluja. Kun Malediivien osalta oma tehtäväni päättyi vuoden 2023 lopussa, suunnittelin viettäväni pidemmän aikaa Aasiassa ja siirtyväni siitä työtehtäviin Afrikan mantereelle. Elämä kuitenkin tarjosi toisen reitin: Espanjassa avautui paikka, joka tuntui juuri siinä hetkessä oikealta. Aloitin täällä heti tammikuun alussa 2024 – ja se oli kyllä hyvä päätös.
Onko Espanja avannut sinulle uusia mahdollisuuksia?
Ehdottomasti on. Jokainen maa tai uusi kulttuuri avaa valtavasti ovia, jos niitä lähtee availemaan uteliain ja avoimin mielin. Espanjassa kiehtoo luonto, kulttuuri ja kieli, jonka haluaisin oppia. Opiskelijana olen kuitenkin toivottoman laiska ja palasin tänä vuonna alkeisryhmään.
Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä seikkailu (kuten espanjan opintonikin) on vasta alussa.
Työurani näkökulmasta Suomalainen koulu Aurinkorannikolla on jollain tasolla paluuta perusasioiden äärelle, ja se on todella mukavaa. Voin keskittyä pedagogiseen johtamiseen sekä olla lähempänä henkilöstöä ja oppilaita. Tätä pidän mielekkäänä. Kansainvälisissä kouluissa aiempi arkeni oli usein hyvin vilkasta ja vaativaa: markkinointia ja edustamista, sekä yritysmaailman elementtejä, mikä on vierasta suomalaisissa kouluissa. Kansainväliset yksityiskoulut ovat valtavaa bisnestä ja siellä kilpailu on joskus armotonta.
Nyt työni on pitkälti samaa kuin rehtorin työ suomalaisissa kouluissa tai lukioissa. Minulle työ Suomalaisessa koulussa tarkoitti siis mahdollisuutta palata keskeisten asioiden äärelle.
Mitkä koet tämänhetkisen työsi suurimmiksi haasteiksi?
Ehkä suurin haaste on kansainvälisille kouluille tyypillinen jatkuva vaihtuvuus – niin henkilökunnan kuin oppilaidenkin. Se tekee oman toimintakulttuurin ylläpitämisestä joskus vaativaa ja edellyttää jatkuvaa, pitkäjänteistä työtä.
Jokainen oppilas ja opettaja tuo mukanaan palan oman entisen koulunsa kulttuuria. Työ meidän kaltaisessamme toimintaympäristössä vaatii tasapainoilua ja vahvuutta, jotta saamme säilytettyä koulumme identiteetin ja käytänteet, vaikka ympärillä tapahtuu muutoksia. Samalla uudet ihmiset tuovat mukanaan energiaa, ideoita ja osaamista, ja juuri se tekee työstä mielenkiintoista. On kuitenkin kyettävä säilyttämään balanssi.
Viime keväänä saimme huikean palautteen huoltajilta, kun teetimme vuosittaisen tyytyväisyyskyselyn. Se kertoi, että viemme koulua oikeaan suuntaan. Nyt haasteena on tietenkin saada yhtä hyvä tulos myös jatkossa – toisin sanoen paiskia töitä hartiavoimin ja varmistaa, että arki ja kehittäminen pysyvät yhtä laadukkaina kuin tähän asti.
Mitä sinulla on juuri nyt meneillään?
Rehtorin työ on jatkuvaa muutosta ja ajan hermolla pysymistä. Kun maailma menee eteenpäin, myös koulun on kuljettava mukana – ja välillä jopa oltava askeleen edellä. Tämä tarkoittaa reagointia uusiin ilmiöihin, ratkaisujen etsimistä ja kouluyhteisön johtamista kohti tulevaisuutta. Yksi ajankohtainen teema on tekoäly ja sen tuomat mahdollisuudet ja haasteet opetuksessa.
Toinen meneillään oleva teema on yhteisöllisyyden lisäämistä ja tiiviimpi yhteistyö muiden Aurinkorannikolla lasten ja nuorten parissa toimivien tahojen kanssa.
Yksityiselämässäni olen uuden elämänvaiheen äärellä: yli 30 vuotta jatkunut lähivanhemmuus päättyi nuorimmaiseni muuttaessa Suomeen suorittamaan asepalvelusta.
Vapaa-aikaa olen täyttänyt harrastuksilla kuten kuntosalilla, laite pilateksellä ja tuoreimpana vesivärimaalauksella. Lisäksi suunnittelen herätteleväni henkiin viulun soittoa – tällä kertaa sähköviululla naapureitani huomioiden.
- Kuka? Terhi Merensky
- Missä asut? Aurinkorannikolla, Espanjassa
- Mistä olet kotoisin? Lappeenrannasta, Etelä-Karjalasta
- Mikä on ammattisi? Rehtori
- Mistä sinut tunnetaan? Aurinkorannikon suomalaisen koulun rehtorina, mutta myös Suomessa ja maailmalla niissä kouluissa ja kaupungeissa, joissa minulla on ollut mahdollisuus työskennellä.
Teksti Katja Enarvi, kuva Minna Tahvanainen
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 22-2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.
