Guaron perinteinen mantelijuhla
DÍa del Almendro juhlitaan Guarossa vuosittain mantelien kukinnan aikaan. Guaroon voi matkustaa ihailemaan valkoisia kukkia edelleen.
Melkein jokaisella Espanjan kaupungilla ja kylällä on oma, perinteinen vuositapahtumansa liittyen yleensä uskonnollisuuteen tai sadonkorjuuseen. Coinin ja Mondan kupeessa olevan 2 500 asukkaan Guaron kylän teemana on mantelinkukinnan juhlapäivä, Día de Almendro, mikä huipentuu iltapäivällä alkavaan mantelikeiton tarjontaan. Mutta soppa on ”ansaittava”. Niinpä Guaro järjestää aamupäivällä opastetun kierroksen, Ruta de Almendro, mantelipuulaaksoon ja vuorenrinteille.
Guaroon on matkaa La Calan torilta noin 40 kilometriä ja 40 minuuttia. Kapeiden kujien varsilta löytyy pienen kurvailun jälkeen pysäköintipaikka. Opastetulle, ilmaiselle kävelyretkelle voi ilmoittautua netin kautta, mutta hieman luonnossa liikkumaan tottunut selviää vaelluksesta myös omatoimisesti.
Kaksi vaihtoehtoista reittiä
Opastetuille kierroksille on tarjolla kaksi vaihtoehtoista reittiä: 10 km tai 4 km. Pidempi reitti tarjoaa tietysti enemmän nähtävää. Reitin alkupää on kaupungin koilliskulmassa, josta löytyy opastetaulu PR-A-274 Puerto Alto. Reitti on koko matkalta 3–4 metriä leveä ja sinänsä helppokulkuinen, mutta isojen korkeuserojen sävyttämä. Maisemat ovat upeita ja rinteet täynnä päivän teemaa, mantelipuita, joiden kukinta on aina huikea elämys.
Kulkureitin varrella oli tänä vuonna satoja, pääosin omatoimimatkaajia, jotka olivat lähteneet liikkeelle oman aikataulunsa mukaan. Niinpä vastaan tuli jatkuvasti iloista väkeä ja espanjalaiseen tapaan vastaantulijalle huikattiin hola- tai buenas-tervehdys. Tapa on tarttunut myös pohjoismaalaisiin. Suomalaisillehan tämä on tuttua Lapin hiihtoladuilta ja ruskaretkiltä.
Yllätys ylhäällä
Mantelireitin kääntöpisteessä odotti mukava yllätys: Guaron kylä tarjosi kaikille vaeltajille ilmaisia hedelmiä ja pullovettä, joita nautittiin ikään kuin suurena perheenä rinteessä olevien pöytien ääressä tai kivillä istuen. Jos tulomatkalla ihailtiin mantelin kukintoja ja takana siintäviä vuoria, niin paluumatkalla voitiin jo katsella tienvarsia, jossa kukkivat nuokkukäenkaalit, laventelit ja punakohokit. Kulkureitin alapäässä mentiin pitkä tovi kirkasvetisen Arroyo Secon – kuivapuron – vartta.
Kahden värin mantelikukka
Mantelin (Prunus dulcis) yleisin väri on valkoinen, mutta siellä täällä näkyi selvää vähemmistöä edustavana myös vaaleanpunaisia kukkia, jotka yleensä viittaavat karvasmanteliin (Prunus dulcis var. amara). Väri ei kuitenkaan ole täysin varma tapa erottaa karvasmantelia ja makeamantelia (Prunus dulcis var. dulcis) toisistaan. Käsittelemättömät karvasmantelit eivät ole ihmisravinnoksi sopivia, mutta niiden osuus on vain kaksi prosenttia tuotannosta. Karvasmanteliöljyä varten tuotetaan erilisillä viljelmillä karvasmantelia. Ero makean ja karvaan mantelin välillä varmistuu parhaiten maistamalla siementä (karvasmanteleilla on selkeästi kitkerä maku) tai tunnistamalla puun lajike muilla tavoin.
Mantelin prosessi on erikoinen. Joulukuussa puussa on yleensä vain edelliskauden poimimattomia manteleita, tammikuun puolesta välistä helmikuun puoliväliin on kukinnan aika ja sen loppupuolella puu saa lehdet ja kukinnoista alkaa kasvaa vaaleanvihreä hedelmä. Manteli sisältää paljon vitamiineja (muun muassa B ja E) ja kivennäisaineita.
Suomessahan mantelia käytetään tunnetusti joulupuurossa ja -glögissä, mutta hakusanalla manteliresepti löytyy käyttöohjeita moneen. Itse aion kokeilla mantelikastiketta merikrotin lisukkeeksi.
Iloinen toritapahtuma
Guaron keskustan pääkadulla alkoi mantelipäivän toinen vaihe; iloinen toritapahtuma. Kadun molemmilla puolilla oli muutamia kymmeniä myyntikojuja, joista joillakin oli tavallista toririhkamaa, mutta runsaasti myös päivän teematuotteita – mantelikakkuja, mantelihunajaa, mantelimakeisia, mantelilikööriä ja sokerina pohjalla, herkullista kylmää mantelikeittoa (Ajoblanco). Kaupaksi kävi myös choripan, mikä vastaa suomalaista hotdogia. Täytevaihtoehtona oli tarjolla chorizon- tai mustamakkara. Hinta oli 2,5 € ja pikku lasi viiniä 50 senttiä. Maukkaan mantelikeiton hinta oli sama.
Kotiin viemisiksi ostimme ison palan mantelikakkua, joka oli kerrassaan suussa sulavaa. Laitoimmekin kotona kalenteriin ensimmäisen merkinnän vuodelle 2026: Guaron mantelijuhlat sunnuntaina 1. helmikuuta.
TEKSTI: Raimo Holopainen
KUVAT: Raimo Holopainen
Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 422-2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täällä.
Voit tilata ole-digilehden täältä!
Kiinnostaako kohdevinkit Espanjassa? Tutustu hunajaiseen Colmenar-kylään täältä.
