¡Hola! -koululta

Uudella palstalla ääneen pääsevät Aurinkorannikon suomalaisen koulun oppilaat, joskus opettajatkin. He kertovat kuulumisiaan ja kokemuksiaan elämästä Aurinkorannikolla.

Kaverit, oppiminen ja unelmat
2.-luokkalaiset kertovat koulusta ja tulevaisuudesta

Kolme reipasta 2.-luokkalaista kertovat, mikä koulussa innostaa, milloin tarvitaan tukea ja millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa. Ajatukset ulottuvat niin hyvinvointiin kuin tekoälyn rooliin opetuksessa.

Syvä hiljaisuus vallitsee luokassa, kun opettaja kertaa päivän ohjelmaa valkotaulun edessä. Pienten oppilaiden päät kääntyvät kohti ovea, kun astun sisään. Rauha ei kuitenkaan rikkoudu, vaikka ylimääräinen, oppilaille tuntematon ihminen astelee luokkaan.

Mukaani luokasta tarttuvat kolme reipasta 2.-luokkalaista: Bethan Evans, 8, Roman Järvelä, 8 ja Alvar Hietala, 8. Pohdimme yhdessä koulun arkea, tekoälyn käyttöä opetuksessa ja tulevaisuuden suunnitelmia – aiheita, joihin oppilaat ovat innokkaasti valmiita vastaamaan.

Kyselen aluksi oppilailta omasta luokasta ja koulusta. Bethan, Alvar ja Roman toteavat lähes ykskantaan koulussa parasta olevan kaverit ja oma luokka. Toisaalta Bethan huomauttaa, että parantamisen varaa toki on – nimittäin joitakin kiukutteleviakin oppilaita koulussa on.

Mikä on hauskinta koulussa?

Alvar: Suomen koulussa ei ollut näin hyvää ruokaa kuin täällä. Mä tykkään aika lailla kaikesta.
Roman: Suomen kieli on kivaa. Ja opettajat ja oppilaat.
Bethan: Liikka on kivaa, kun siellä voi leikkiä. Ja välkkä.
Bethan lisää myös, että välkkäaikaa saisi koulussa olla enemmänkin.

Mitä teet mieluiten välitunnilla?

Alvar: Yleensä mä pelaan pöytäfutista, yleensä nelosten ja kolmosten kanssa.
Bethan: Mun kaverin kaa me leikitään hippaa ja puhutaan joskus. Me puhutaan kaikesta.
Roman: Leikin tyttöjen kaa poliisia ja rosvoa.

Aina kaikki ei koulussa kuitenkaan suju hyvin, varsinkin jos tunnilla riehutaan ja opettaja joutuu puuttumaan villiin käytökseen. Oppilaat pohtivat tilanteeseen ratkaisuja.

Mitä opettaja tekee, kun oppilaat ovat todella villejä?

Alvar: Meillä on pulinapussi, jonne laitetaan nimi. Jos on kolme nimeä samalta oppilaalta, laitetaan kotiin viestiä. Joskus on semmoisia päiviä, että tulee paljon nimiä. Bethan täydentää Alvarin vastausta toteamalla, että edellisenä päivänä pulinapussissa oli aika paljon nimiä.

Toisinaan villin käytöksen takana voi piillä kokemus siitä, ettei osaa ja tarvitsee tukea tehtäviin ja työskentelyyn. Bethan, Roman ja Alvar olivat sitä mieltä, että tukea on jo hyvin tarjolla ja kaikki tulevat tunnilla kuulluiksi. Oppilaat kuitenkin tiedostavat, että oppijoita on erilaisia eivätkä kaikki opi samalla tavalla.

Miten koulussa tulisi huomioida erilaiset oppijat?

Alvar: Ehkä pitäisi antaa apuopetusta, ja sitähän onkin.
Bethan: Niitä voi vaan auttaa, jos ne ei ymmärrä jotain. Ope voi kertoa, mitä tehtävissä pitää tehdä.
Roman yhtyy edellisiin toteamalla, että opettaja kyllä aina auttaa tarvittaessa.

Pohdimme oppilaiden kanssa myös opetettavia aineita ja sitä, miten opintotarjontaa koulussa voisi rikastaa. Kysyttäessä, mitä haluaisi oppia, muttei sitä opeteta koulussa, Alvarin vastaus on lyhyt ja selkeä: Mä osaan jo kaiken. Toisaalta Alvaria kiinnostaisi myös liikunnan ja varsinkin jalkapallon opetuksen lisääminen. Bethan toivoo enemmän akrobatiaa kuten käsillä seisontaa ja kärrynpyöriä, Roman sen sijaan kaipaa rauhatunteja, joissa opetetaan rauhoittumaan ja lepäämään.

Itselle tärkeiden asioiden tekeminen ja hyvinvointi nousivatkin keskustelussamme vahvasti esille. Onhan hyvinvointi kovan uurastuksen ohessa tärkeää. Oppilaat kertoivat omia vinkkejään rentoutumiseen ja koulussa jaksamiseen.

Miten pidät huolta jaksamisestasi koulupäivän aikana?

Alvar: Pitää syödä hyvin. Koulussa ei pysty nukkumaan, mutta jos pystyisi, niin…
Bethan: Mä syön ja meen nukkumaan aikaisin.
Roman: Juoksemalla.

Entäpä miten rentoudut koulupäivän jälkeen?

Alvar: Yleensä luen, mutta aika monena päivänä mulla on futistreenit.
Bethan: Normaalisti menen sohvalle ja katon vähän tv:tä. Katon Minecraft-juttuja eniten.
Roman: Menen sohvalle, ja katon padia.

Hyvinvoinnista siirrymme yhteen tämän hetken puhutuimmista ilmiöistä, tekoälyyn, joka on muodostunut merkittäväksi osaksi työ- ja koulumaailmaa. Tekoäly voidaan nähdä hyödyllisenä apuvälineenä, mutta sen käyttö koetaan toisinaan myös ongelmallisena. Tekoälyn käyttö on herättänyt paljon keskustelua siitä, onko tekoäly hyvä apu oppimisessa vai tyhmentääkö se käyttäjäänsä. Roman, Alvar ja Bethan ovat kuitenkin varsin samoilla linjoilla tekoälyn käytöstä koulussa.

Mitä mieltä olet tekoälyn käytöstä opetuksessa?

Alvar: Jos on joku juttu, jota haluaa kysyä, tekoäly on hyvä apu.
Alvar kuitenkin tarkentaa, että ei ole hyvä, mikäli opettaja käyttää tekoälyä apuna esimerkiksi oppitunnin suunnittelussa. Roman myös täydentää: Opettaja ei varmaan paljoa tiedä, jos itse käyttää tekoälyä.
Bethan: Jos mä teen läksyjä, mä en käytä sitä. Joskus kuitenkin käytän sitä vähän, jos on pakko ja jos joku asia on vaikea tai en tiedä jotain. Ei ehkä pitäisi käyttää ainakaan suomen kielessä ja matikassa, koska sit ei opi mitään.
Roman: Mä en käytä koulussa, mutta kotona käytän paljon, kun iskä osti premiumin. Kyselen tekoälyltä paljon avaruudesta.

Tekoälyn maailmasta jatkamme pohtimaan tulevaa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovatkin oppilailla pitkälti jo selvillä. Alvar suuntautuu jalkapallon ammattilaisuralle ja Bethan tietää työskentelevänsä eläinlääkärinä. Myös Romanilla on oma opinto- ja urapolku valmiiksi mietittynä: Mun äiti jo tietää, mikä minusta tulee isona. Minusta tulee lentokapteeni. Mä menen lukion jälkeen Málagan yliopistoon ja opiskelen lentokoneen ohjaamista – se on jo sataprosenttisen varmaa!

Teksti ja kuvat Heidi Mankinen

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 26-2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.