Torreviejan suomalaisbisnekset pyörivät suomalaisasiakkaiden voimin

Talvi on suomalaisyritysten sesonkiaikaa Espanjassa. Torreviejan suomalaisyhdyskunta moninkertaistuu runsaasta 600:sta pariin tuhanteen lumilintujen myötä. Alueella on tarjolla palveluita laidasta laitaan, aina ravintoloista kauppoihin. Moni yrittäjä etsi täydellistä elämänmuutosta ja löysi itsensä ”Espanjan rumimmasta kaupungista”.

Suomi-Kaupassa parveilee porukkaa tutkimassa tuotteita. On salmiakkia, xylitol-purukumia, villalankoja, glögiä, vodkaa, lakkalikööriä, kahvia, piparkakkuja, puolukkahilloa, hernekeittoa, ohrasuurimoita, hapankorppuja, pakastellua ruisleipää, erilaisia makkaroita, juustoa ja pesuaineita. Kaksi eläkeläisrouvaa maksaa ostoksensa kassalla. Kassiin sujahtaa munkkeja, torttutaikinaa ja ruisleipää.
– Tämä on suomalaisten kokoontumispaikka, asiakas toteaa.

Toisten lähtiessä, muita kävelee ovesta sisään jatkuvana virtana. Suomi-Kaupan omistaja Ada Mattson, 32, pyörittää liikettä kolmatta talvea. Hän on kotoisin Kuusamosta ja asui pitkään Oulussa. Espanjaan hän asettui miehensä Jani Heikkilän, 50, kanssa kaksi vuotta sitten. Lapset jäivät Suomeen. Janilla on aikuisia lapsia ja Adan kahdeksanvuotias tytär asuu isänsä kanssa.

– Me kaivattiin elämänmuutosta ja huomattiin, että kauppa on myynnissä. Tultiin sitten katsomaan ja mietittiin, että miksei. Yllättävän vähän pelotti, Ada kuvailee tuntojaan.

– Kiitos, hej då, hän huikkaa välillä asiakkaalle.

Suomi-Kauppa oli toiminut pitkään edellisten omistajien voimin. Ada moikkaa sisään astuvalle asiakkaalle.

– Joulu on meidän paras sesonki ja sen jälkeen varmaan pääsiäinen.

Asiakaskunnasta valtaosa on suomalaisia, mutta kaupassa bongaa myös ruotsalaisia. Ada tilaa tuotteet tukusta. Hän on oppinut tuntemaan, mitä suomalaiset haluavat. Tavarat toimitetaan Suomesta rekalla joka toinen viikko. Täällä tutut suomalaistuotteet maksavat kaksin verroin Suomeen verrattuna. Hortonomin koulutuksen saaneella Adalla ei ollut aikaisempaa kokemusta kaupan pitämisestä.

– Nyt on paljon enemmän asiakkaita kuin silloin kaksi vuotta sitten koronan jälkimainingeissa, Ada iloitsee, ja lyö samalla asiakkaan ostokset kassaan.

Silloin tällöin tulee erikoistilauksia.

– Asiakkaat pyytävät jotain tuotetta, jonka koetamme toimittaa. Jokaisella on oma lempimakkara, ruisleipä ja siivoustarvikkeet. Semmoinen hassu mikä tulee mieleen on suola. Sitä viedään täältä Suomeen ja tuodaan takaisin, Ada nauraa, viitaten Torreviejaan perinteisenä suolantuotantoalueena.

Elegantti nainen ostaa munkkeja sekä luumu- ja aprikoosihilloa joulutorttujen täytteeksi – 14,60 €, kiitos. Kauppa käy ja kassakone kilahtaa. Suomalaistuotteita saa täältä kesään saakka, sillä Suomi-Kauppa jää kesätauolle.

Kotoisuuden takana surullinen tarina

Esson baarin korkealla tuolilla istuu eläkeikäinen Peter. Thaimaassa vakituisesti asuva virolaismies on Torreviejassa läpikulkumatkalla. Mies sulautuu miljööseen täydellisellä suomenkielellään, asuihan hän maassa vuosia. Kolmekymppinen suomalaismies pyörätuolissa nauttii tuopin olutta ja keski-ikäinen suomalaispariskunta poikkeaa ostoksilla bostoninterrierinsä kanssa. Nuorimies tulee pyytämään särkylääkettä.

Lounasaika on loppumaisillaan, mutta baariapulainen myy minulle vielä buffet-lounaan. Tarjolla on janssoninkiusausta ja makkarakastiketta keitetyillä perunoilla. Valitsen jälkimmäisen. Ja hyvää on, aidosta HK:n sinisestä tehty.

Mutta kotoisan tunnelman taakse kätkeytyy surullinen tarina.

Esson baari avasi ovensa syksyllä. Paikan omistaa yhdessä miehensä kanssa Nina Christiansson, 51, Kirkkonummelta. Hän kävi talvisin Torreviejassa isänsä luona. Tämän kuoltua Nina palasi ex-miehensä kanssa hoitamaan asioita. Paikalla oli silloin eriniminen ravintola. He päättivät ostaa sen työpaikaksi 17- ja 18-vuotiaille tyttärilleen. Nämä pyörittivät paikkaa pari vuotta, kunnes toinen lähti Suomeen opiskelemaan.

– Nuoremmalla tytöllä alkoi mennä täällä lujaa. Hän alkoi väärinkäyttää lääkkeitä. Ravintola piti sulkea, jotta saimme hänet Suomeen hoitoon. Saimme hänet aina päiväksi johonkin. Sitten tuli viimeinen cocktail. Siinä kävi huonosti, eli hän kuoli, Nina tilittää.

Seurasi raskas elämänjakso. Hän menetti lyhyessä ajassa muitakin sukulaisia. Pariin vuoteen nainen ei tehnyt mitään.

– Oli pysähdyksen paikka. Katselin Netflixiä kotona. Mutta ei sitä sielläkään voi olla ikuisuuksia.

Uusia alkuja

Nina ajatteli, että olisi taas aika ryhtyä tekemään jotain. Hän tapasi Torreviejassa Valtteri Schmidtin, 36, jonka kanssa alkoi seurustella. Yhdessä he päättivät avata ravintolan uudelleen. Esson baari on keskeisellä sijainnilla. Ympärillä on muitakin suomalaisbisneksiä, kuten Suomi-Kauppa, Torremarket, Otava-baari ja Ratto-Talli.

– Ihmiset ovat ottaneet meidät tosi hyvin vastaan. Teen täällä keittiössä ruuat ja leivon – pitkiä päiviä. Mieheni, joka on myös yhtiökumppanini, ajaa Suomi–Espanja-väliä. Nyt hän on tuomassa meille kuormaa kylmäautolla. Me saadaan itse tuotua tänne kaikki elintarvikkeet, Christiansson selittää.

Joka päivä auki olevasta ravintolasta löytyy baari, kauppa ja lounaskahvila, jossa tarjolla on suomalaista kotiruokaa.

– Kyllä meillä käy espanjalaisiakin kahvilla, lounaalla ja syömässä lihapiirakoita ja karjalanpiirakoita.

Baarin ja ulkoterassin välissä on luukku, josta virvokkeita voi ojentaa ulos. Koko syyskauden Esson baarissa on ollut vipinää.

– Tässä on ollut kaiken maailman tapahtumia, kuten vuoden harmain päivä, Black Friday, Cyber Monday, itsenäisyyspäivä, pikkujoulu, myyjäiset ja ensimmäinen joulu. Aika haipakkaa menty, hyvä että pysytään kärryillä, ravintoloitsija luettelee.

Nainen pitää vapaata kaksi päivää viikossa, mutta käytännössä hänet löytää täältä silloinkin leipomasta tai kirjanpitoa tekemästä. Kaikki ruuat ja leivonnaiset tehdään itse. 

– Monet tulevat lentokentältä suoraan tänne, eivät ole edes kämpällä käyneet, vaan sanovat, että tultiin ekana tänne Esson baariin. Tämä on sillä tavalla ollut ihan hauskaa.

 – Monet koirat vetävät jo tuolta pitkältä tänne kun näkevät paikan, Nina osoittaa ylös mäelle.

Kerran pyörätuolissa ollut asiakas menetti tuolinsa hallinnan ja alkoi syöksyä mäkeä alas. Ravintoloitsija sai pysäytettyä hänet viime tingassa.

– Fuengirolasta valuu porukkaa, koska täällä on paljon halvempaa. Ja nuoria on tosi paljon, mitä ei ollut aikaisemmin, jolloin keski-ikä oli 70, nyt se on ehkä 50–60.

Esson baari sulkee ovensa iltakahdeksalta, joten pahimmat örveltäjät eivät tänne eksy. Omistajapari itse asuu kolmen kilometrin päässä.

Torrevieja on äänestetty Espanjan rumimmaksi kaupungiksi.

– Ei haittaa! Onhan tämä ruma kaupunki. Joka kerta kun tulin tänne, sanoin että herranjumala, miten tämä paikka voi olla näin ruma. Mutta tähän tottuu. Moni on aluksi kauhuissaan, mutta alkaa sitten oikeasti viihtymään, en tiedä, mikä siinä on, ravintoloitsija päivittelee.

Teksti ja kuvat Tomi Hinkkanen

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 420/2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita, että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täällä.

Tutustu Ravintola Levantoon – pinsaa, hyvää fiilistä ja suomalaisuutta Fuengirolassa. Lue lisää täältä!