¡Hola! -koululta

Uudella palstalla ääneen pääsevät Aurinkorannikon suomalaisen koulun oppilaat, joskus opettajatkin. He kertovat kuulumisiaan ja kokemuksiaan elämästä Aurinkorannikolla.

Wanhojen tanssien ”my day”

Mikään ei estänyt unelmien toteutumista, kun Aurinkorannikon Wanhojen tanssit koittivat. Kiara Elf kertoo omasta juhlapäivästään, joka täyttyi jännityksestä ja ikimuistoisista hetkistä tanssilattialla.

KORKOKENGÄT, juhlamekko ja vannehame odottelivat kaapissa Wanhojen tanssien viikonloppua. Tuskinpa kukaan arvasi, että Costa del Solin ympäri vuoden paistava aurinko peittyisi Leonardo-myrskyn sadepilvien taa. Sade toi epävarmuutta myös tansseihin. Arkinen opiskelu keskeytyi viranomaisten päätöksen vuoksi, ja niin myös meidän kenraaliharjoituksemme ja juhlasalin koristelu. Viikonloppu lähestyi, mutta myrsky raivosi vasten suunnitelmiamme. Jännitys piinasi meitä kaikkia.

Kiharoita ja huulipunaa
– kello 6:00

Edellinen päivä oli päättynyt aurinkoiseen iltaan. Aamulla läheiset ystäväni Elsa, Kerttu ja Erika kömpivät etuovesta kädet täynnä meikkejä, hiuspinnejä ja kiiltäviä koruja. Meikkipöytäni pursui huulipunista ja luomiväreistä, samalla kun taustalla soi The Beatlesien Don’t Let Me Down luoden vanhanaikaista tunnelmaa. Kiharsimme toistemme hiuksia ja kiristimme mekkojemme nauhoja.

Ensimmäiset tanssit
– kello 10:30

Koulun valkoiset jouluvalot tuikkivat juhlasalissa tänään erilaisessa käytössä. Olimme koristelleet salin – nurkissa mustat, kultaiset ja konfettitäytetyt ilmapallot odottivat hetkeään. Kultaiset Wanhat 2026 -kirjaimet seinällä todistivat, että päivä, josta olimme lapsesta asti haaveilleet, oli nyt.

Kaikki tuntui todelta vasta, kun kävelin kahdeksastahtien mukaisesti kohti tanssipariani, alakoululaisten katseiden kääntyessä meihin. Olin ollut heidän asemassaan jo 11 vuoden ajan, mutta tänään tanssikengät olivat minun jaloissani. Kengät naksahtivat lattiaa vasten ja helmat heilahtelivat.

Viimeinen valssi
– kello 18:00

Syke nousi, kun seisoimme pareinemme takahuoneessa. Kuulimme läheistemme ääniä juhlasalista, jossa tanssisimme pian vielä viimeisen kerran heille, ketkä meistä eniten välittivät. Osa oli tullut paikalle Suomesta asti, jotkut jopa kauempaa.

Hellä kehruuvalssi hurmasi pyörähdyksineen, ja sen täydellisenä vastapainona toimi asenteellinen Jalausie-tango terävine dippitaivutuksineen. Viimeiseksi esitimme yllätyksemme täynnä trendikkäitä vuosien 2025 ja 2026 tansseja sekä muita pop kulttuurin viittauksia. Viejät hyppäsivät vietävien yli Beyoncén hittikappaleen Crazy in Loven tahtiin, ja leikittelimme amerikkalaisen Cotton Eyed Joen rytmiin.

Illan päätteeksi haimme läheisiämme viimeiseen valssiin: se oli Olavi Virran Kultainen nuoruus. Tanssin isäni kanssa, ja muistin, kuinka isoveljeni tanssi viisi vuotta aiemmin äitini kanssa samassa tilanteessa.

Vaihdoimme pikaisesti asut iltapukuihin ehtien vielä ravintolavaraukseen rannan vieressä. Myrsky oli kohdellut meitä maltilla auringon paistaessa koko päivän, kunnes illalla alkoi jälleen ripottelemaan.

– On vähän surullista ajatella, että vanhojentanssit ovat jo nyt ohi. Olemme harjoitelleet tansseja kolme kuukautta tätä hetkeä varten, pohti ystäväni Kerttu. Kippistelimme illan kunniaksi, sillä ilta oli meidän, ja jäljellä oli nyt vain nautinto.

Pienten tunnelmat tansseista

3.-LUOKKALAISET Iida Laukkanen (10) ja Hilla Mankinen (9) kommentoivat Wanhojen tansseja heti tanssien jälkimainingeissa. Iidalle kokemus oli täysin uusi, mutta Hilla on nähnyt Wanhat jo kolmena vuonna.

Mikä oli hauskinta Wanhojen tansseissa?
Hilla: Kun sai tanssia wanhojen kanssa ja nähdä, kun he tanssivat.

Millainen fiilis teille tuli, kun tanssit alkoivat?
Hilla: En halunnut, että ne koskaan loppuisi.
Iida: Kaikilla oli tosi hienot vaatteet. Tytöillä oli tosi hienot mekot.

Mikä tanssi jäi parhaiten mieleen? Miksi?
Iida: Se viimeinen, jossa tanssijat sanoivat ”six-seven” ja jossa he tanssivat vähän outoja. Myös Lush life jäi mieleen.

Jos saisitte itse valita Wanhojen puvun, millainen se olisi?
Hilla: Se olisi todella pitkä ja liehuva ja siinä voisi olla punaista ja valkoista.
Iida: Sellainen pitkä, liehuva ja siinä olisi paljetteja ja rimpsuja, ja se olisi vaaleanpinkki tai valkoinen.

Tuntuiko, että tanssijat olivat jännittyneitä vai itsevarmoja?
Hilla: Oli he ihan reippaita.
Iida: Jotkut olivat ehkä vähän epävarmoja ja jotkut olivat varmoja siitä, missä askeleet menee. Mitenköhän ne voi muistaa kaikkien tanssien askeleet?

Haluaisitteko itse joskus tanssia Wanhojen tansseissa?
Hilla: Totta kai, koska mä olen aina unelmoinut, että mä pääsen tanssimaan wanhat.
Iida: Joo, koska on kiva leikkiä pikku prinsessaa, jolla on mekko päällä.

Millaisena kuvittelette oman Wanhojen päivänne tulevaisuudessa?
Iida: Tuo on vähän vaikea kysymys, koska en mä osaa tulevaisuuteen katsoa.
Hilla: Mulla on vähän sama, en voi nähdä tulevaisuuteen, mutta musta olisi tosi kiva, et kaikilla olisi hauskaa.

Teksti Kiara Elf
Lasten haastattelu Heidi Mankinen
Kuvat kirjoittajat

Artikkeli on julkaistu Olé Sanomat -lehdessä 31-2025. Voit lukea ilmaiseksi sekä tuoreita että aiemmin ilmestyneitä Olé Sanomat -digilehtiä täältä.